25.5.2012

Kuvatuskuulumisia, vol. 2

Kehkeytymässä on pidempikin kirjoitelma aiheesta "tunne koirasi ja miten se tapahtuu, vai tapahtuuko mitenkään", mutta koska työt ikävästi haittaavat bloggaamista, olkoon tässä ikäänkuin aperitiivina tästä(kin) teemasta muutama kuva. Normiarkea on siis veivattu, välillä kaupungissa ja välillä maalla. Molemmissa paikoissa on myös treenattu itsemme ja toivon mukaan myös koirien iloksi. Ihan perusjuttuja, uutuutena "tunnistusnouto" kävyllä usemman kymmenen ellei sadan kävyn joukosta  (ks. kuva alempana). Noudon kanssa pitäisi edelleen hoidella luovutus kuntoon, mutta huono ohjastaja keskittyy sen sijaan fiilistelemään sillä, että molemmilla on hinku kapulan perään ja vauhtia myös sen takaisin tuomiseen. Seuraavaa askel olisi siis otettava. Ei auta. Näillä näkymin meillä on myös kesäkaudella vapaaharjoittelukortti tutulle agikentälle, joten tuleepa vähän telinejumpattuakin reilun vuoden tauon jälkeen. Hetkittäin on ollut myös sellaisia fiiliksiä, että jospa aloittaisi jälkitreenit ihan systemaattisesti, kun siihen tarkoitukseen olisi omaa metsää ja peltoakin tarjolla. Ja kaupungin puistoja. Tällä hetkellä meillä "jäljestetään" kutakuinkin joka päivä pihalta osa päivän ruokaa, mutta se on vähän eri juttu se. Ja Kaikulainen bongaa edelleen esineitä lähes jokaisella lenkillä kaupungissa - aika moni pudottelee tavaroitaan kaduille Kaikulaisen iloksi.

Saatan olla siitä omituinen henkilö, että mielestäni kesä kaupungissa on myös aika kivaa aikaa ja joskus sitä ihan vapaaehtoisesti pysyttelee asfaltin tuoksuissa ja meren rannoilla, vaikka olisikin mahdollisuus mennä myös maalle.  Porkkispoikien kesäduunina on toimia turistien - erityisesti japanilaisten sellaisten - silityskoirina. Aika jännää on huomata, kuinka jokaisessa vastaantulevassa turistiryhmässä on aina muutama tyyppi, jotka pyytävät saada valokuvata koiria ja kyselevät kovasti niiden rodusta. Tosin tällä hetkellä pojat ei ole ihan edustuskunnossa, sen verran paljon on talvitukkaa irtomassa ja etenkin Arpasta tipahtelee somia pieniä tupsuja.

Mutta kuvat kertokoon myös, annetaan pojillekin ääni sellaisena, jona me sen kuulemme ;-).
 
"Tää puutarharuokintakattaus ei toimi, mää oon väärällä puolella, hei!" 



















"Siis mää sanon nyt tän asian melko selvästi, että nuorempien on parempi pysyä ojennuksessa, nih!"



















"Ei tartte viskoa niitä käpyjä koko ajan, jos ei itse jaksa hakea, täällähän on niitä tsiljardi!" 



















"Hmmm, mmmm, mmmmm, m-e-d-i-t-o-i-i-n...k-a-i-i....s-i-i-s...m-i-k-s-i-i ?"


2.5.2012

Lomalle koiran kanssa? Minne ja miksi?

Päivitys kesäkuu 2014: listaa kotimaisista koiraystävällisistä majoituskohteista tästä blogitekstistä 
Päivitys 5.4.2015: osa linkeistä ei näköjään enää toimi, tarkistetaan, kun keritään...

Koska lomakausi lähestyy uhkaavasti - voi miten harmillista - tässäpä muutama vinkki majoituspaikoista ja muista käyntikohteista,  joissa meidän mielestä koirien kanssa on ollut varsin leppoisaa ja kivaa. (Joitakin kotimaisia matkakokemuksia koirien kanssa löytyy myös tästä ja uusin tästä blogitekstistä). Kotimaankohteiden lisäksi mukana on myös muutama vinkki ulkomaanreissuja varten. Lähitulevaisuudessa treenilinjaisten kotisivuille on tulossa enemmänkin tekstiä aiheesta ja lisää linkkejä, tässä siis vasta vähän maistiaisia. Tällä hetkellä kotisivuilta löytyy jokunen  kuvatarina, jossa porkkispoika Pihlajamäen Sirkka-Liisa aka Arwo on kertomusten äänenä.

Tämän blogitekstin keskiössä ei ole ns. hardcoreretkeily (joka lienee enemmän "hard" ihmisen kuin koiran näkökulmasta?), vaan enemmänkin sellainen leppoisa matkustelu ja "paikkaholismi."  Koska omalla mökillämme saamme nauttia ulkohuussista, kantovedestä ja hiljaisuudesta vuodet ympäriinsä, loma- ja työreissuilla keskitymme yleisesti ottaen ennen muuta fiilistelemään sitä, mitä kaikkea voikaan jonkun mutkan takaa ilmiintyä näkyviin, oli se sitten suurkaupungin silhuetti tai tyhjä laituri lammen rannalla. Mikäli todellinen hardcore-luontoretkeily koirien kanssa innostaa, tästä linkistä perusinfoa asiasta. Peruskuntoisen koiran kanssa koko Suomi on täynnä potentiaalisia kohteita!

Sellainen huomautus vielä omia linkkejä koskien, että osa niistä on kokemuksia jo muutaman vuoden takaa, joten käytännöt ovat saattaneet osin muuttua. Ja laitetaanpa tähän vielä toinen ja vähintäänkin yhtä olennainen huomautus heti perään, eli jokaisen koiran kanssa matkustavan on syytä huomioida se, että omalla toiminnallaan viestii samalla yleisemminkin siitä kannattaako majoitus- ja muiden yrittäjien jatkossa hyväksyä koiria omille tonteilleen vaiko ei. Jos vuokramökin piha on täynnä kivoja kakkakikkareita, ei se paljon taida vuokranantajaa naurattaa. Kirjoittamaton sääntö on myös se, että jos ei muista pakata tassupyyhettä sadekelejä varten mukaan, kannattaa unohtaa se koirakin samalla pois matkasta. Älliä siis matkaan hyvän tunnelman lisäksi.

Ja nyt reissun! Ekaksi pysytellään kotimaan maisemissa.

Kotimaisia mökkikohteita ollaan enimmäkseen löydetty huvilanetin haun kautta (joo, on niitä muitakin, esim. Lomarengas). Hakuohjelman suhteen sellainen vinkki, että ei kannata välttämättä valita vain kohteita, joissa lemmikit ovat sallittuja, sillä varsin moni yrittäjä kyllä hyväksyy koirat sitä erikseen kysyttäessä, vaikka sitä ei ole kriteeriksi ruksattukkaan (avoimessa sallimisessa on nimittäin se riski, että se saattaa karkoittaa joitakin potentiaalisia ei-koirista-tykkääviä asiakkaita samalla pois).  Sen sijaan ne, joissa on selkeä koirakielto, ollaan rajattu yksintein ulos.

Onko sinulla koira, joka on hulluna veteen? Koira, joka harmillisesti on melkoisen korvaton, eikä sitä oikein uskalla pitää irti? Tai koira, joka on vähän hissukka eikä tykkää hälinästä?  Jos joku näistä ehdoista täyttyy, suosittelemme Mäntyharjun maisemissa olevaa Kapasaarta, jossa siis vuokrattavana kätevän kokoinen saari ja sen ainoa mökki. Vietimme siellä jokusen päivän muutama vuosi sitten ja kivaa oli. Omaa rauhaa kaipaavien paratiisi! Eikä koira(t) myöskään takuuvarmasti pääse liian pitkälle omille reissuille ;-).

Kaipaatko meren rannalle ja pikkukaupungin fiilikseen? Jos, niin reissaa Naantaliin ja majoitu B&B Paloon. Sijainti ei paremmaksi voisi muuttua, päättyvän kadun viimeinen talo omassa rauhassa rannalla ja saatavilla majoitushuoneisto ilman ensimmäistäkään seinänaapuria omalla sisäänkäynnillä. Etenkin ennen Muumimaailman sesonkia Naantali on kerrassaan hurmaavan unelias paikka! Majoituimme Palossa pariin otteeseen syksyllä 2011 ja viihdyimme mainiosti - ystävällinen ja rento palvelu kaikkinensa + iso ja muutenkin viehättävä majoitushuone(isto).

Tuliko tarve päästä Manseen, Pyynikille syömään munkkeja tai muuten vaan kaupunkimeininkiä kokemaan? Erittäin koiraystävällinen majoituspaikka on Tampereen Tullintorilla sijaitseva vastikään rempattu ja nykyään varsin "style" Sokos hotel Villa, jossa olemme kuluneen vuoden aikana majoittuneet työreissuilla useammankin kerran. Ja jos kaipaat pientä luksusta etkä halua pakata mukaasi mitään (paitsi sen tassupyyhkeen), on koirien kanssa saatavilla myös varsin tilava saunallinen sviitti, josta todellakin löytyy ihan kaikki (ml. hammasharjat). Koirat on huomioitu mm. niin, että huoneesta löytyy paitsi vesikuppi, myös puruluita ja muita herkkuja. Päiväsaikaan ympäristössä on vilskettä, illalla varsin rauhallista. Normikaupunkimeininkiin tottuneelle koiralle ei mikään juttu ollenkaan.

Hakusessa kulttuuria, historiaa, puutarhoja ja muuta luontoa? Jos, niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti Fiskarsin ja  Billnäsin ruukkikyliä, jotka ovat ihan omia maailmojansa, etenkin F.  Fiskarsista myös löytyy tätä nykyä majoitusta lemmikin kanssa matkaajille perinteikkäästä "Värssystä" ja ruukki itsessään on erittäin kiva paikka koirankin kanssa kuljeskeluun (ks. myös kotisivuilta kohta luonto). Omia kokemuksia paikasta luettavissa tästä. Meininki on mukavan rento ja boheemi ja jos taskussa on ylimääräisiä euroja, niistä pääsee paikallisten putiikeissa varsin kätevästi eroon. Meille tuttuja vuosittaisia retkikohteita, molemmat.

Lisätäänpä vielä mainio kokemus tältä keväältä, elikkäs Tertin kartano Mikkelissä. Yhteen viidestä majoitushuoneesta saa tuoda koiran, kaikkiin huoneisiin on oma sisäänkäynti ja niissä on myös omat terassit ilta-aurinkoon. Huone ei ole järin suuri, mutta erittäin tunnelmallinen ja varsin siisti, passaa kahdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle  oikein hyvin. Ruoka Tertissä on todella hyvää ja kartanoputiikissa voi tuhlata loput rahansa ties vaikka mihin ihaniin yrtteihin ja paikallisiin tuotteisiin. Omistajapariskunnalla on pihapiirissä muutama pystykorva, joten koiraihmisiä ovat hyvinkin. Voimme lämpimästi suositella etenkin kaikille niille, jotka kaipaavat arkensa keskelle ripauksen luksusta. Lenkkimaastoja riittää ja vieressä on pieni järvi, jossa saa kuulemma uittaa myös koiria.

Ettäkö ihan ulkomaille koiran kanssa?

Kyllä, kamat kassiin ja koira(t) matkaan, ei ole temppu eikä mikään! Ennen reissuun lähtöä - ja oikeastaan jo suunnitteluvaiheessa - on erittäin olennaista kuitenkin tarkistaa koirien tuontiin ja vientiin liittyvät määräykset maittain. Ne löytyvät esimerkiksi Eviran sivuilta, myös asiansa osaava eläinlääkäri osaa auttaa (ja kertoa muutenkin tarvitaanko jotain ekstrarokotuksia yms.). Koiran kanssa reissaaminen muuttui monta astetta helpommaksi tämän vuoden alusta, kun raivotautirokotuksiin ja vasta-ainetesteihin liittyvät määräykset muuttuivat olennaisesti. Siitä kannattaa kuitenkin lähteä, että jos koiralla ei ole mikrosirua, se kannattaa joka tapauksessa siruttaa ennen reissua.

Jos ekaksi lähtisi vaikka Ruotsiin? Kätevä tapa on matkustaa laivalla Turusta Maarianhaminaan, ajella (tai matkustaa bussilla) muutama kymmenen kilometriä läpi Ahvenanmaan Eckerön kylään, lenkittää koirat samalla kunnolla ja jatkaa matkaa Eckeröstä Ruotsin puolelle viehättävään pikkukaupunkiin Grislehamniin, joka sijaitsee noin satakunta kilometriä Tukholman pohjoispuolella. Hyvänä puolena tässä on se, että matka Turusta Maarianhaminaan kestää vain viitisen tuntia (ei tartte koirien kärsiä pissahädästä, jos ei pissiminen laivan kannella onnaa) ja vastaavasti matka Eckeröstä Ruotsin puolelle kestää ainoastaan kaksi tuntia Eckerö Linjenillä - koirat voi jättää jopa autoon odottamaan tai ottaa mukaan laivan kahvilaan, jossa on koirien kanssa matkustaville varattu jopa omia pöytiä (!) Ja jos yöpyminen Ahvenanmaalla kiinnostaa, Eckeröstä meren rannalta löytyy aivan ihana pikkuinen ja boheemi hotelli Elviira, jossa olen syönyt yhden elämäni parhaimmista aterioista. Koirien kanssa matkaaville kerrassaan mahtava sijainti ja ympäristö! Olimme kyseissä paikassa sekä syksyllä 2009 että keväällä 2010. Ahvenanmaalta ei tietty tartte edes matkustaa mihinkään sen enempää, onhan se itsessään jo niin upea paikka! Auringonpaahtamalla kalliolla kelpaa kyllä koirankin kanssa ottaa vastaan sinisen meren aaltoja, nääs.

Mutta, jos on kuitenkin lähdetty Ruotsiin, on siitä sitten helppo suunnata minne vaan. Niille, joita kiinnostaisi lähteä vaikkapa Britteihin kiertelmään omalla autolla, suosittelemme Englannin kanaalin alittavaa junaa Ranskan Calaisista Englannin Folkestoneen. Vaikka saattaa kuulostaa hurjalta matkustaa meren alitse, kokemus oli erittäin miellyttävä jopa meikäläiselle ahtaanpaikankammoiselle. Auto ajetaan junaan ja junassa voi hypätä autosta pois ja käppäillä käytävillä.  Parisenkymmentä minuuttia ja ikkunoista näkyykin jo englantilaisia maisemia. Ja saarivaltiosta löytyy todellakin valinnanvaraa  majoituspaikan suhteen myös silloin, jos mukana reissaa useampikin koira. Ihan Eurotunnelin vieressä on melko "vinkeä" hotelli, joka majoittaa myös koiria. Huoneet eivät ole kovin isot, mutta siistit ja ruokakin on ihan jees. Ympäristö ei ehkä ole sitä pittoreskeintä Ranskaa, mutta hotellin sijainti on oikein kätevä. Toki yksi vaihtoehto on matkata Hollannista Amsterdamin pohjoispuolelta suoraan Englannin itärannikolle, mutta siitä ja muistakin reissuvaihtoehdoista lisää kotisivuilta lähitulevaisuudessa. Hyviä lomasuunnitelmia!

Päivän kuva: "me tässä vaan vähän tarkkaillaan näitä kuninkaallisia fasaaneita täällä Skotlannissa..."