Tuli kaiveltua vähän kuva-arkistoa. Ja muisteltua myös entisiä koiraystäviä. Ja hämmästeltyä kaikenlaisia kivoja pikkujuttuja. Ja ilahduttua siitä, että onneksi kuvia ei tarvitse enää kiikuttaa mihinkään "kehittämöön" - siinä tapauksessa olisi meikäläiset kyllä tällä kuvanottomäärällä olleet konkreettisesti koiraihmisen konkurssissa jo aika päiviä sitten.
Nuorten karujen arktisten paimenpystykorvien välistä asiallista neuvottelua teemasta "kenen keppi." Oivallinen kuvapari myös koiran elekielen opiskeluun!
Niisk. Partakoltiainen oli vielä aika toppiskunnossa 13 vuotiaana. Niisk. Leijonahäntä. Niisk.
Haa! Kuva-arkistot paljastivat myös Kaikun todellisen luonteen! Ehkä se ei kuulukaan sarjaan "ei terävin kynä penaalissa", vaan on yksinkertaisesti niin fiksu, että meikäläisten on vaikea sitä tajuta. Katsokaapa nuoren Kaikkosen korvia, ilmetty Yoda!
Isoveli valvoo. Myös jo nuorempana. Aina. Arppa on vahtikoira.
Koiran paras kaveri on koira. Siitä huolimatta, että se "toinen koira" pöllii sen toisen aarteet.
Partakoltiaisen uimakoulua. Koltiainen oli sielultaan vesikoira.
Laivakoiran tehtävätkin on vuosien varrella hoidettu tyylikkäästi.
Hymy pyllyyn - sanoo Arppa! Kuvassa myös osavastaus kysymykseen "miksi koira."
"Mää jekutin....mää löysin ne namit jo!!"
Kyllä se niin vain on, että kaksi on aika hyvä luku, mitä koiramäärään tulee. Arkistojen kiistatonta kertomaa.
Tässäpä oli siis pieni kuvapläjäys ajalta joitakin vuosia sitten, täytyypä jatkaa kaivelua taas toiste. Eipä esimerkiksi tätä kuvaa ottaessa silloin tiennyt, että meillä on vielä joskus tämän koiran penneli. Vaikka olisihan se pitänyt tämän pennelin ilmeestä jo tajuta, että niinhän siinä tulee käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti