Hollannissa ollaan!

Aika näköjään menee sitä vauhtia, että ei blogi mitenkään pysy perässä. Ja hyvä niin, sillä olisihan se melko surkeaa, jos ei muilla mailla vierahilla olisi muuta tekemistä kuin blogin päivitystä, eikö? Huikeaa ajatella, että aika tarkkaan tasan neljän viikon päästä ollaankin jo laivailemassa takaisin Suomeen. Ja kyllä siitä(kin) tulee aika kivat fiilikset, oma koti on kuitenkin ihan eri asia kuin asustella tilapäisesti "muiden kodeissa" ja koko omaisuus muutamassa kassissa. 

Nyt ollaan jo neljättä päivää Hollannissa, 20 000 asukkaan kylässä yliopistokaupungin kupeessa ja niin lähellä Saksaa, että sinne kävelee suorastaan vahingossa. Hollantiin muuton myötä saatiin todella huima parannus päivittäisiin lenkkimaastoihin. Hollannissa kun todella on panostettu kevyenliikenteenväyliin, joten lenkkireittejä riittää valittavaksi vaikka kuinka eikä tartte autolla matkailla mihinkään - ei edes metsään. Muutaman sadan metrin päässä on nimittäin tuhat hehtaaria metsäaluetta, harvinaista herkkua Hollannissa.  Parannusta arkeen saatiin myös siinä mielessä, että 500 metrin sisältä löytyy kaikki päivittäin tarvittavat kaupat (myös erillinen juustokauppa, jota toki tarvitaan päivittäin). Majapaikkakin on todella kiva, tosin olkkarin katossa on "kivoja" hometäpliä ihan reippaasti, mutta emme anna sen nyt häiritä, kun ympäristö (ja lainakoti muutoin) on varsin toimiva.

Se mitä Englannista jään kaipaamaan on ainakin historia, joka on läsnä kaikkialla arjen maisemassa. Esimerkiksi tässä kuvassa  rakennusten iät on noin tuhat vuotta, sata vuotta ja 10 vuotta. Kaikenlaisia tarinoita on näille kaduille kirjoitettu!

Pientä paniikkia iski siinä vaiheessa, kun piti oikeasti lähteä jo tutuiksi käyneiltä kotikulmilta. Myös sen vuoksi, että omat tavarat vaikuttivat mystisesti lisääntyneen. Onneksi Kaiku tarmokkaasti avusti pakkaamisessa kierimällä vaatteiden päällä, jotta mahtuivat pienempään tilaan. Selvästi työkoira-ainesta tämä meidän Kaikulainen.

Suuntasimme ensin viikoksi eteläiseen Englantiin, jossa tarkoituksena oli pitää keskellä ei mitään intensiivinen kirjoitusviikko. Pieniä mutkia matkaan tuli kuitenkin Englantia koetelleista poikkeuksellisista rankkasateista, jotka aiheuttivat massiivisia tulvia todella laajoille alueille. Onneksi suunnitelmaan B ei tarvinnut lopulta kuitenkaan siirtyä. Matkalla Englannin halki nähtiin kaikenlaista, mm. aikakapseli Cambridgessä (nämä on minusta oikeasti todella ässäkivoja juttuja!) ja kevät Riponin aivan hurmaavassa kaupungissa. Matkalla etelän majapaikkaan ajeltiin myös läpi Lontoon ja nähtiin vähän muutakin kuin turistien tyypillisiä paikkoja. 

Majoituttiin noin viikoksi Kentin maaseudulle, jossa porkkispoikien iloksi oli oma ja niin iso piha, että siinä sai erinomaisesti pienet päivittäiset painit hoidettua. Muutenkin oltiin ihan maalla, joten koko porukka nautittiin vallan leppoisista lenkeistä lammaslaitumien keskellä. Ja iltasella ei tarvinnut unihiekkaa pahemmin mistään etsiskellä.

Kentiä kutsutaan Englannin puutarhaksi ja se on kyllä helppo uskoa! Vaikka kevät oli vasta alussa, niin melkoisen vihreää oli jo nyt ja voi vaan kuvitella millaista alueella on täydessä kesässä. Myös arkkitehtuuri oli aivan erilaista verrattuna pohjoiseen Englantiin. Aivan hurmaavia taloja, suoraan Hannusta ja Kertusta. Ja toki tuli skannattua myös jokunen kentiläinen pubikin. Tehtiin myös päiväretki Doverin valkoisille kallioille - olihan ne pakko nähdä livenä, kun kerran ihan vieressä oltiin. Meikäläistä kyllä hieman hirvitti, sillä oltiin todella korkealla, eikä mitään aitoja tietenkään ollut, huh!

Suurin jännitys muuttomatkassa Hollantiin oli tietysti mikäs muu - jälleen - kuin Englannin kanaalin  alitus autojunalla (Channel tunnel). Ja vaikka tämä oli jo neljäs kerta, silti ajatus siitä, että menee meren alitse on klaustrofobikolle melkoisen ahdistava juttu. Mutta jälleen kerran matka oli mitä leppoisin! Varsinainen meren alitus kestää vaivaiset 20 minuuttia, joten voin suositella muillekin ahtaanpaikankammosta kärsivälle tätä matkustustapaa lämpimästi. Ei nimitttäin yhtään ahdista valoisassa ja tilavassa junanvaunussa omassa autossa istuessa. Ja koirien kanssa reissatessa junailu on miljoona kertaa kätevämpi laivamatkaan verattuna, joka kestää pidempään ja on paljon hälyisempi joka suhteessa.

Pitkän automatkustuspäivän jälkeen ei tarvinnut kuin asettaa koirien omat pedit Hollannin lainakodin lattialle, niin sinne simahtivat samantien poloiset reissukoirat. Molemmille kyllä pisteitä siitä, että solahtavat mihin majapaikkaan noin vaan ihan hetkessä. Ja toki mekin aina reissuilla pyrimme pitämään tietyt rutiinit yllä, jotta ei koko elämä mene samalla uusiksi, vaikka majapaikka vaihtuukin.

Ja nyt ollaan siis täällä Hollannissa vielä vajaa nelisen viikkoa. Koirapolitiikka noudattaa pitkälti englantilaista siinä, että esim. meidän viereisellä isolla metsäisellä ulkoiluelueella ei ole lainkaan koirankieltomerkkejä, sen sijaan on erikseen merkattu paikat, joissa koira pitää olla kiinni. Paikallisesta koirapolitiikasta ei tietty vielä tarkemmin paljonkaan tiedetä. Siihen on silmä kiinnittänyt kyllä huomiota, että katukuvassa näyttää olevan huomattavasti paljon enemmän printeisiä palveluskoirarotuja Englannin kotikulmiin verrattuna, aamulenkilläkin metsässä tuli vastaan pari iloista malikkaa. Mutta jatkamme siis hollantilaiseen koirapolitiikkaan tutustumista :).