(Aikaisempi ja laajempi katsaus koiramatkailuun löytyy siis tästä)
Karujen arktisten paimenpystykorvien Arwon ja Kaikun palveluskunta jäi lomalle juhanuksen tienoilta ja niinpä päätimme yksintein lähteä pienelle Itä-Suomen turneelle koko porukka. Mitään muita suunnitelmia ei etukäteen ollut kuin käväistä Kuopiossa ja Joensuussa vähän myös työhommien merkeissä (meikäläisten loma on aika suhteellinen käsite, nääs). No, ensimmäinen ei toteutunut ollenkaan, mutta Joensuun keikalle kehiteltiinkin samalla kunnolla äksöniä myös koirille useamman harrastuslajin merkeissä. Mutta siitä sitten enempi ihan omassa tarinassaan, nyt palaillaan vielä jo päättyneeseen retkeen koiramatkailun näkökulmasta. Olennainen osa meikäläisten matkailua on muuten kunnon tiekartta. GPS kyllä neuvoo kätevästi sijainteja, mutta kartan kanssa saa paljon paremman käsityksen siitä missä milloinkin mennään ja paikat jää ihan eri tavalla mieleen.
Karujen arktisten paimenpystykorvien Arwon ja Kaikun palveluskunta jäi lomalle juhanuksen tienoilta ja niinpä päätimme yksintein lähteä pienelle Itä-Suomen turneelle koko porukka. Mitään muita suunnitelmia ei etukäteen ollut kuin käväistä Kuopiossa ja Joensuussa vähän myös työhommien merkeissä (meikäläisten loma on aika suhteellinen käsite, nääs). No, ensimmäinen ei toteutunut ollenkaan, mutta Joensuun keikalle kehiteltiinkin samalla kunnolla äksöniä myös koirille useamman harrastuslajin merkeissä. Mutta siitä sitten enempi ihan omassa tarinassaan, nyt palaillaan vielä jo päättyneeseen retkeen koiramatkailun näkökulmasta. Olennainen osa meikäläisten matkailua on muuten kunnon tiekartta. GPS kyllä neuvoo kätevästi sijainteja, mutta kartan kanssa saa paljon paremman käsityksen siitä missä milloinkin mennään ja paikat jää ihan eri tavalla mieleen.
Ensimmäinen tavoite etelästä lähtiessämme oli bongata lounaspaikaksi joku muu kuin ABC huoltamo. Koska päätimme ajella itään pieniä teitä ja paljonkin mutkia matkassa, päädyimme lounasaikaan idylliseen Ristiinaan. Ja kas, sieltä löytyikin aivan oivallinen paikka, nimittäin Wanha Peltola, joka on auki vain kesäkuukausina. Koska päivä oli melko kuuma, saatin lupa ajaa auto ihan pihapiiriin muutaman mertin päähän pöydästämme, joten pystyimme jättämään koirille kaikki ovet ja ikkunat auki valvovien silmiemme alla. Paikassa on myös terassi, johon olisi todennäköisesti saanut ottaa
koiratkin mukaan, mutta sitä ei oltu vielä laitettu kuntoon, ekana
aukiolopäivänä kun paikassa vierailimme. Ruoka oli aivan loistavaa ja todellakin edukasta, kahden ihmisen kolmen ruokalajin ateria + lasi viiniä maksoi yhteensä 43 eukkaa. Bonuksena se, että lounaan jälkeen pystyi tekemään kivan lenkin koirien kanssa kauniissa maalaismaisemassa.
Wanhan Peltolan talo Ristiinassa
Ristinasta jatkoimme edelleen pieniä teitä kohti itää, Sulkavan kautta Savonlinnaan. Seuraava stoppi pidettiin ennen niin legendaarisessa Pistohiekassa, joka näytti nyt kasvavan monin paikoin lähinnä heinää ja olevan aivan kuollut. Ei se mitään, olipa ainakin tilaa käppäillä rannalla koirien kanssa ja maisemathan on todella upeita! Savonlinnassa ei sen ihmeemmin pysähdytty tällä kertaa, ajeltiin kuitenkin keskusta läpikotaisin läpi ja otettiin suunnaksi Kerimäki, jossa meistä kumpainenkaan ei ollut ennen käynyt. Ja jossa olisi syytä käydä ainakin katsastamassa Se Kirkko. Kerimäellä tehtiin koirien kanssa samalla vähän pidempi kävely ja käytiin ihastelemassa mm. Puruveden rantaa. Ja kirkasta oli vesi! Uimarannan vieressä oli jonkinlainen veneiden laskupaikka, josta päästimme koirat kahlailemaan. Kukaan ei moisesta tuuminut mitään, joten kai se oli sitten ihan ok? Kerimäeltä singahdettiinkin vauhdikkaasti kohti Kiteetä, jossa oli ensimmäinen majoituspaikka kaverimme luona. Samalla otettiin vähän aksaa, kun sellaiset mahdollisuudet Villa Taivaannastassa kerran on. Mutta siitäkin lisää varsinaisessa treenikertomuksessa pikapuolin.
Seuraavana aamuna suunnatiin vauhdilla kohti Joensuuta, jossa koko päivä vietettiin jäljen, haun ja pk-tottiksen merkeissä. Olipa muuten mahtavat treenimahdollisuudet Pärnävaaralla: grillikota, vessa ja kaikki! Ja myös ne esteetkin ;-). Ja meikäläiset metelillä jatkuvasti rasitetut kaupunkilaiset hämmästelimme hijlaisuutta ympärillämme muiden suureksi huviksi. Majoitus hoidettiin Joensuussa Sokos Hotel Kimmelissä, joka oli sijaintinsa puolesta aivan nappivalinta noin niinkuin koirien pissatuslenkkejä ajatellen. Sen sijaan melko mielenkiintoista oli se, että koiran kanssa majoittuville tarjottiin ensin ainoaksi vaihtoehdoksi remontoimatonta ja savullista huonetta, mutta asiasta vähän motkotettuamme löytyi tarjolle mm. myös pikkusuite. Otettiin stten se, koska normihuoneita ei ollut vapaina ja tarkoitus oli pitää illalla vielä pientä palaveria. Palvelu oli oikein hyvää ja Fransmannista tilaamamme salaatit oli hotelliketjusapuskaksi aivan todellakin hyviä, joten suosittelemme.
Joensuun jälkeen tarkoitus oli jatkaa matkaa Kuopioon, mutta jostain saimme päähämme lähteä sittenkin Punkaharjulle katsomaan miltä paikka tätä nykyä näyttää. Ja kivaltahan se näytti. Päätettiin yrittää varata majoitus mahdollisimman keskeltä harjualuetta, että ollaan sitten kanssa ihan ns. hoodeilla. Aika suuri ylläri olikin se, että majoituskapasiteettia oli tarjolla vaikka kuinka - "Punkkis" oli aivan tyhjänä turisteista ja muista matkailijoista. Omituista. Etenkin, kun ottaa huomioon paikan ainutlaatuisuuden ja sen, että esim. majoituspaikkamme Punkaharjun Valtionhotelli oli kaikinpuolin kiva ja perinteikäs paikka - ei tosin mikään kamalan halpa, jos siellä myös hoitelee nälän pois vatsasta kurnimasta. Toisaalta ruoka oli todellakin laadukasta ja kauniisti esille laitettua. Pääasia kuitenkin oli se, että koirat eivät tuntuneet olevan millään tavalla ongelma henkilökunnalle, niistä ei peritty edes mitään ylimääräistä maksua. Ja ulkoilumaastojahan siellä riittääpi, meidänkin huoneen edestä lähti kilometritolkulla ihania polkuja pitkin ja poikin harjua ja järvien rantoja. Voimme näin ollen todellakin suositella paikkaa koiran kanssa matkailuun.
Punkaharjulta olikin aika suunnata takaisin kohti etelää ja päätimme ajella Lappeenrannan, Haminan ja Kotkan kautta ja jälleen kerran mahdollisimman paljon pieniä teitä. Ja senpä vuoksi matkan varrelle mahtui mm. Ruokolahti, jossa nautimme yhdistetyssä maalaispuodissa ja kahvilassa pientä välipalaa ja ulkoilutimme koiria. Mitään erityistä ei mieleen niin nopsalla pysähdyksellä jäänyt, paitsi kirkon mahtava sijainti järven rannalla! Sen suurempia stoppeja ei matkaan enää sen päivän aikana tullut, Hamina ja Kotka ajeltiin ympäriinsä ja todettiin, että pitää tehdä ihan oma retki molempiin, kun edellisestä kerrasta on jo joitakin vuosia. Hamina etenkin jotenkin kyllä koukuttaa! Itä-Suomen turnee päätettiin tällä kertaa Loviisan autogrilliin, jossa nautiittiin ns. perusmätöt ja ihailtiin kaatosadetta ikkunasta. Parin viikon päästä on tarkoitus suunnata länteen samantyppiselle retkelle.
Päivän kuva: Arwo pukeutuu pitsiin, kuten Karjalassa on tapana, eli Arpaleena-Sirpaleenan käsitys siitä kuinka pitkälle pitää siirtyä pöydän vierestä, jos pyydetään poistumaan: "mää en suinkaan kerjää, mää vaan vihjailen."
Wanhan Peltolan talo Ristiinassa
Seuraavana aamuna suunnatiin vauhdilla kohti Joensuuta, jossa koko päivä vietettiin jäljen, haun ja pk-tottiksen merkeissä. Olipa muuten mahtavat treenimahdollisuudet Pärnävaaralla: grillikota, vessa ja kaikki! Ja myös ne esteetkin ;-). Ja meikäläiset metelillä jatkuvasti rasitetut kaupunkilaiset hämmästelimme hijlaisuutta ympärillämme muiden suureksi huviksi. Majoitus hoidettiin Joensuussa Sokos Hotel Kimmelissä, joka oli sijaintinsa puolesta aivan nappivalinta noin niinkuin koirien pissatuslenkkejä ajatellen. Sen sijaan melko mielenkiintoista oli se, että koiran kanssa majoittuville tarjottiin ensin ainoaksi vaihtoehdoksi remontoimatonta ja savullista huonetta, mutta asiasta vähän motkotettuamme löytyi tarjolle mm. myös pikkusuite. Otettiin stten se, koska normihuoneita ei ollut vapaina ja tarkoitus oli pitää illalla vielä pientä palaveria. Palvelu oli oikein hyvää ja Fransmannista tilaamamme salaatit oli hotelliketjusapuskaksi aivan todellakin hyviä, joten suosittelemme. 
Joensuun jälkeen tarkoitus oli jatkaa matkaa Kuopioon, mutta jostain saimme päähämme lähteä sittenkin Punkaharjulle katsomaan miltä paikka tätä nykyä näyttää. Ja kivaltahan se näytti. Päätettiin yrittää varata majoitus mahdollisimman keskeltä harjualuetta, että ollaan sitten kanssa ihan ns. hoodeilla. Aika suuri ylläri olikin se, että majoituskapasiteettia oli tarjolla vaikka kuinka - "Punkkis" oli aivan tyhjänä turisteista ja muista matkailijoista. Omituista. Etenkin, kun ottaa huomioon paikan ainutlaatuisuuden ja sen, että esim. majoituspaikkamme Punkaharjun Valtionhotelli oli kaikinpuolin kiva ja perinteikäs paikka - ei tosin mikään kamalan halpa, jos siellä myös hoitelee nälän pois vatsasta kurnimasta. Toisaalta ruoka oli todellakin laadukasta ja kauniisti esille laitettua. Pääasia kuitenkin oli se, että koirat eivät tuntuneet olevan millään tavalla ongelma henkilökunnalle, niistä ei peritty edes mitään ylimääräistä maksua. Ja ulkoilumaastojahan siellä riittääpi, meidänkin huoneen edestä lähti kilometritolkulla ihania polkuja pitkin ja poikin harjua ja järvien rantoja. Voimme näin ollen todellakin suositella paikkaa koiran kanssa matkailuun. Punkaharjulta olikin aika suunnata takaisin kohti etelää ja päätimme ajella Lappeenrannan, Haminan ja Kotkan kautta ja jälleen kerran mahdollisimman paljon pieniä teitä. Ja senpä vuoksi matkan varrelle mahtui mm. Ruokolahti, jossa nautimme yhdistetyssä maalaispuodissa ja kahvilassa pientä välipalaa ja ulkoilutimme koiria. Mitään erityistä ei mieleen niin nopsalla pysähdyksellä jäänyt, paitsi kirkon mahtava sijainti järven rannalla! Sen suurempia stoppeja ei matkaan enää sen päivän aikana tullut, Hamina ja Kotka ajeltiin ympäriinsä ja todettiin, että pitää tehdä ihan oma retki molempiin, kun edellisestä kerrasta on jo joitakin vuosia. Hamina etenkin jotenkin kyllä koukuttaa! Itä-Suomen turnee päätettiin tällä kertaa Loviisan autogrilliin, jossa nautiittiin ns. perusmätöt ja ihailtiin kaatosadetta ikkunasta. Parin viikon päästä on tarkoitus suunnata länteen samantyppiselle retkelle.
Päivän kuva: Arwo pukeutuu pitsiin, kuten Karjalassa on tapana, eli Arpaleena-Sirpaleenan käsitys siitä kuinka pitkälle pitää siirtyä pöydän vierestä, jos pyydetään poistumaan: "mää en suinkaan kerjää, mää vaan vihjailen."
Ei se määränpää vaan se matka ;)
VastaaPoista