Ihmisen tietää sairastuneen melkoisen vakavasti pentukuumeeseen, elikkäs PeKuun, siinä vaiheessa, kun päässä alkaa pyöriä kysymys "mikä sille annetaan nimeksi." Sille tulevalle ihanalle pennelille, jota on hartaasti odotettu, toivottu ja kaivattu. Nimipolitiikka onkin aivan keskeinen osa koiraihmisen elämää ja siksi sitä monasti harrastetaankin jo hyvissä ajoin kaikkien mahdollisten tulevien ja kuviteltavissa olevien koirien osalta. Ja mikäs sen hauskempaa myöskään uutukaiselle kasvattajalle, kuin keksiä pentueellinen persoonallisia nimiä!
Mutta, kun nimi on päätetty ja penneli tullut kotiin, ei kovin montaa sekunttia yleensä mene siihen, että pentukoira onkin jo ristitty uudelleen. Rakkaalla lapsella on todellakin monta nimeä. Vuosien vieriessä koiraihmisen mielikuvitus nimipolitiikassa ei tavallisesti myöskään ehdy, vaan pikemminkin lisääntyy. Niinpä sen lisäksi, että meillä asustavat kotona mieskoirat Arwo ja Kaiku, meillä asuvat myös:
Mervi ja Suski. Mervi ja Suski ilmiintyvät paikalle erityisesti silloin, kun ollaan lähdössä reissuun ja koko porukka vähän sinkoillaan sinne sun tänne kamoja pakatessa. Toimintaa kuvannee parhaiten ilmaus "iloinen härdeli," johon Mervi ja Suski ottavat ahkerasti osaa.
Arpaleena-Sirpaleena näyttäytyy puolestaan silloin, kun ihmiselle tulee tarvetta vähän lelliä vanhempaa pystykorvaa. Toisinaan sohvalla makoilee myös Sirkka, Samettiturkkinen Seurustelukoira, joka sitä siksi kutsuttaessa heittäytyy seljälleen ja on jalat oikosenaan valmiina rapsuteltavaksi.
Hilkka Hätähousuun törmätään tyypillisesti silloin, kun ollaan lähdössä lenkille ja otetaan hihnat narikasta esille. Hilkan erityiskykyjä onkin melkein osata pukea ihan itsekseen valjaat päälle tassujaan ahkerasti joka suuntaan nostelemalla.
Kaikulainen Koikkalainen tavataan puolestaan useimmiten aamuisin sängystä, jonne se on kaivautunut tyynyjen väliin örisemään. Sängystä saattaa löytyä myös Koop Kaikkonen, jolle on tyypillistä aivastelu ja ihmisen naaman pusuttelu.
Kaikai (lausutaan erityisen reippaasti) taas asustelee enimmäkseen mökillä ja tarkkailee intensiivisesti pihapiirin pieneläimiä. Kaikain kanssa liikuskelee monesti myös aina hyväntuulinen Kaiks, joka tulee täyttä laukkaa kutsusta luokse ja on aina valmiina toimintaan.
Myös Silakat ja Salakat majailevat tyypillisesti mökillä ja puuhaavat omaehtoisesti sitä sun tätä ja yhtä ja toista hännät sinne sun tänne viuhtoen. Monesti Silakoiden ja Salakoiden jälkeen paikalle saapuu myös Naurava Nakki, joka kirsu mullassa kipittää hyväntuulisena sisälle myyräpilkin jälkeen.
Jaana Jänishousu on melko harvinainen, mutta joissakin tilanteissa yhtäkkiä paikalle ilmiintyvä koira. Jaana on kovasti innokas, mutta vähän saattaa jännätä jotain asiaa tai tilannetta, joka ykskaks onkin ihan erilainen kuin ennen. Kuten esimerkiksi se, että autoon hypätäänkin poikkeuksellisesti sivu- eikä takaovesta.
Heikki Hirvikoira on puolestaan aina valppaana, mökillä ja kaupungissa, talossa ja puutarhassa. Heikillä ei polvet tutise eikä hännän asento laske, sanoi rotumääritelmä asiasta mitä tahansa.
Arwelihärweli on metka otus, joka yhtäältä vie ihmiseltä hermot tohottamisellaan, toisaalta saa ihmisensä kuitenkin aina hyvälle tuulelle. Arwelihärwelin elämässä kaiken pitää tapahtua nyt eikä kohta, ja mielellään mahdollisimman monen asian samaan aikaan - odottaminen ei ole tämän koiran juttuja, ei laisinkaan.
Etevikkö ja Pätevikkö ovat koiramaailman aatelia ja asustavat sekä maalla että kaupungissa ja niitä on aina varsin ilo tavata silloin - harvoin - kun paikalle sattuvat. Ne eivät yhtään sinkoile hihnassa hajuihin, eivät lähde citykanien perään, eivät lainkaan rähjää muille koirille ja ovat muutenkin koko ajan kuulolla, myös treenikentällä. Etevikön ja Pätevikön kanssa lenkkeillessä ihmisenkin mieli hymyilee siitä silkasta ilosta, kuinka koiran kanssa voikin olla niin kivaa!
Merja ja Marja ovat sen sijaan koirakaksoset, jotka tekevät asioita samaan aikaan ja samalla tavalla. Esimerkiksi odottavat sisääntulonamia viimeisen iltapissatuksen jälkeen, tai päivittäistä aamujuustoaan.
ArwoHILJAA on puolestaan ehta maaseudun koira, joka juttelee mieluusti kaikille metsäneläimille ja muille koirille. Ihan lämpimikseen. Ja paljon.
Kaikulainen Koikkalainen tavataan puolestaan useimmiten aamuisin sängystä, jonne se on kaivautunut tyynyjen väliin örisemään. Sängystä saattaa löytyä myös Koop Kaikkonen, jolle on tyypillistä aivastelu ja ihmisen naaman pusuttelu.
Kaikai (lausutaan erityisen reippaasti) taas asustelee enimmäkseen mökillä ja tarkkailee intensiivisesti pihapiirin pieneläimiä. Kaikain kanssa liikuskelee monesti myös aina hyväntuulinen Kaiks, joka tulee täyttä laukkaa kutsusta luokse ja on aina valmiina toimintaan.
Myös Silakat ja Salakat majailevat tyypillisesti mökillä ja puuhaavat omaehtoisesti sitä sun tätä ja yhtä ja toista hännät sinne sun tänne viuhtoen. Monesti Silakoiden ja Salakoiden jälkeen paikalle saapuu myös Naurava Nakki, joka kirsu mullassa kipittää hyväntuulisena sisälle myyräpilkin jälkeen.
Jaana Jänishousu on melko harvinainen, mutta joissakin tilanteissa yhtäkkiä paikalle ilmiintyvä koira. Jaana on kovasti innokas, mutta vähän saattaa jännätä jotain asiaa tai tilannetta, joka ykskaks onkin ihan erilainen kuin ennen. Kuten esimerkiksi se, että autoon hypätäänkin poikkeuksellisesti sivu- eikä takaovesta.
Heikki Hirvikoira on puolestaan aina valppaana, mökillä ja kaupungissa, talossa ja puutarhassa. Heikillä ei polvet tutise eikä hännän asento laske, sanoi rotumääritelmä asiasta mitä tahansa.
Arwelihärweli on metka otus, joka yhtäältä vie ihmiseltä hermot tohottamisellaan, toisaalta saa ihmisensä kuitenkin aina hyvälle tuulelle. Arwelihärwelin elämässä kaiken pitää tapahtua nyt eikä kohta, ja mielellään mahdollisimman monen asian samaan aikaan - odottaminen ei ole tämän koiran juttuja, ei laisinkaan.
Etevikkö ja Pätevikkö ovat koiramaailman aatelia ja asustavat sekä maalla että kaupungissa ja niitä on aina varsin ilo tavata silloin - harvoin - kun paikalle sattuvat. Ne eivät yhtään sinkoile hihnassa hajuihin, eivät lähde citykanien perään, eivät lainkaan rähjää muille koirille ja ovat muutenkin koko ajan kuulolla, myös treenikentällä. Etevikön ja Pätevikön kanssa lenkkeillessä ihmisenkin mieli hymyilee siitä silkasta ilosta, kuinka koiran kanssa voikin olla niin kivaa!
Merja ja Marja ovat sen sijaan koirakaksoset, jotka tekevät asioita samaan aikaan ja samalla tavalla. Esimerkiksi odottavat sisääntulonamia viimeisen iltapissatuksen jälkeen, tai päivittäistä aamujuustoaan.
ArwoHILJAA on puolestaan ehta maaseudun koira, joka juttelee mieluusti kaikille metsäneläimille ja muille koirille. Ihan lämpimikseen. Ja paljon.
KaikuEIIII taas kiihtyy ruokaa odottaessaan ja sillä on siksi polttava tarve jyrsiä samalla Arwon niskakarvoja. Josta Arwo ei välitä lainkaan, koska sillä hetkellä ruokaa Arwon sijasta odottaa itse asiassa Paula Pallosilmä, jonka maailmassa ei yksinkertaisesti ole muita asioita sillä hetkellä olemassa kuin pöydällä oleva ruokakuppi, jota on todellakin tuijotettava herkeämättä ja silmät ymmyrkäisinä.
Nimipolitiikan summa summarum: vaikka kotiin olisikin joskus astellut vitivalkoinen suloinen tyttökoira, joka olisi saanut nimekseen Bella, ei siis ole ollenkaan tavatonta, että koiraihminen voi jonakin syyskuun sateisena ja työkiireisenä aamuna karjaista "Mauri, PERKELE!!", huomatessaan pienen valkoisen koiransa singahtavan rusakkojahtiin karvat märässä ja mutaisessa maassa viistäen...
Nimipolitiikan summa summarum: vaikka kotiin olisikin joskus astellut vitivalkoinen suloinen tyttökoira, joka olisi saanut nimekseen Bella, ei siis ole ollenkaan tavatonta, että koiraihminen voi jonakin syyskuun sateisena ja työkiireisenä aamuna karjaista "Mauri, PERKELE!!", huomatessaan pienen valkoisen koiransa singahtavan rusakkojahtiin karvat märässä ja mutaisessa maassa viistäen...
Päivän kuva: Lapinporokoirapojat Merja ja Marja aina valmiina toimintaan!
Meillä näkyy usein vilistävän Vilpertti Vikkelä ja Laiha Poika Lappalainen, jököttävät joskus Juntti ja Jukuri, tosi usein kyllä myös ihan Kulta ja Kullan muru. Tuntuu, että tunnistaisivatkin nimensä...
VastaaPoista