Englannissa ollaan!

Eli siis täällä ollaan. Englannissa, tarkemmin itäisen Englannin pohjoisessa kolkassa, Newcastlessa, pienessä kylässä kaupungin laitamilla. Aina helmikuun loppuun saakka, jonka jälkeen valutaan hitaasti takaisin kohti Helsinkiä (ja pysähdytään Hollantiin vähän pidemmäksi aikaa). Parisen viikkoa sitten lähdettiin reissuun, lähes viikko meni matkaan (kun ei haluttu mitään hurjia ajopäivämatkoja ja kyläiltiin kavereilla).  Ollaan kuitenkin ehditty jo kierrellä lähiseutujakin jokunen päivä. Valitettavasti kyse ei ole pelkästä lomamatkasta, koska potentiaalisia lomailupaikkoja täällä tosiaan riittäisi. Ja koirien kanssa matkaajille löytyy hurjasti valinnanvaraa, mikä ei ole ihme, sillä yleinen koira(ihmis)kuri on täällä aika hyvällä mallilla. Koirat ovat hallinnassa ja kakkoja ei jätetä jalkakäytäville lojumaan. Ja toisaalta koirilla on vapaus olla irti lähes missä tahansa, kunhan koira ei aiheuta kanssakulkijoille harmia.

Matka meni hyvin ja lainakoti vaikuttaa kaikkinensa todella kivalta, mutta kuvat puhukoon taas enemmän (koska olen flunssassa ja ajatukset pätkii...)

Pätevät merikoirat, täältä tullaan maailman tuoksut!

Tankassa nautittiin maisemista Ison-Beltin sillalta (suosittelen, on aika mahtava kokemus!)

Koirapoloja heräteltiin välillä pissalle ja huikalle ja venyttelemään, huomatkaa tyylikkäät makuualustat

Matkan varrella nautittiin toki myös ulkoruokinnasta

Tanskassa Arwo täytti kokonaista 10 v. - ja Kaiku meni kaappiin (kokolattimatoitettu vaatekaappi, mikäs sen parempi nukkumapaikka kolopesimiseen taipuvaiselle porokoiralle)

Amsterdamissa koirat sai hepulit - treffattiin rotukavereita puistossa ja pidettiin samalla pientä treeniä, aikamoisessa helteessä. Ja ennen muuta Arwo tapasi ekaa kertaa mahdollisen tulevan (toisen) rouvansa.

Kun saavuttiin Englannin lainakotiin tuli heti fiilis, että mitään muuta ei puutu kuin nti Marple kutimensa kanssa. Mainio paikka, oma pikkuruinen piha ja aivan järjettömän siisti pieni talo - tai mökki. Ja suihkustakin tulee kuumaa vettä. Ja paineella.

Omaan mielenmaisemaan Englannissa vetoaa erityisesti sekä vuorovesirannat että maiseman avaruus. Käväistiin viikonloppuna muutaman päivän (työ)retkellä myös pohjoisessa Yorkshiressä, rannikolla, joka on kyllä aivan käsittämättömän upea paikka! Koirien mielestä nummet ja niityt on aikamoisia paratiiseja.  Vaikka pupuja ei aina suuhun osuisikaan, vähintäänkin osuu pieniä papanoita...ja on todellakin tilaa juosta. Paikoin oli kyllä niin huimia pudotuksia kallioilta mereen, että ihan missä tahansa ei uskaltanut koiria pitää vapaana.

Lainakodin lähirannoilta

Yorkshirestä

Toisaalta Engalnnissa kyllä viehättää myös se, että maisemassa näkyy historia vahvasti - jopa ihan tavallisella koiralenkillä. Sadat - ja jopa tuhannet vuodet - ihmiselämää on siinä nenän edessä

No, nyt ollaan vasta tämän reissun alkutaipaleella, joten paljon on vielä edessä. Henk.koht. toivon poikkeuksellisen kuivaa syksyä ja talvea, koska ajatus neljästä peräkkäisestä eteläsuomalaisesta marraskuusta ei kamalasti houkuta. Edes sherryn voimalla. 

Varsinainen Päivän Kuva: näin porokoiraa rääkätän herkullisella pubiaterialla (sai ne vähän maistiaisia, ei syytä huoleen!)