Muutto. Tuo ihana asia, joka sekoittaa allakan perinpohjin ja korventaa hermot. Mutta ei auta, se on käsillä nyt. Tarkalleen ottaen tulevana viikonloppuna siirtyy loputkin tavarat uuteen kotiin.
Vaikka yhtälö muutto (x 2, koska myös mökki on muutettu) + työtyöt + uuden kodin remppa tekee allakasta ihan mukavan täyttä, ollaan jopa ehditty aavistuksen harrastaa sosiaalistakin elämää kaiken säätämisen lisäksi. Wappuna saatiin kaikki vieraita uuteen kotiimme keskelle remppaa. Wapun kunniaksi myös wappumaiset värit seuraavissa otoksissa.
"Anna täti sitä tippaleipää NYT HETI tänne!"
Massiivinen remppa ja koirat ei ole yhtälönä kaikkein hauskin, onneksi porkkispojat ei vähästä hätkähdä. Hauskaa myös katsella kuinka koirat ottaa uutta tilaa haltuun.
Aika moni lapinporokoira osaa täydellisen mielensäpahoittajailmeen. Meidän Sirkka-Liisa osaa myös syyllistää katseellaan omat ihmisensä aika taidokkaasti: "kurjaa, tylsää, en tykkää." Joten onhan tässä ollut sellainen useamman viikon kroonistuva olen huono koiraihminen - fiilis, kun peruslenkkien lisäksi ei kamalasti muuta ole ehtinyt tehdä (ja lenkkien päivätavoitteet kilometreissä on kiireessä nekin helposti vähän sinnepäin). Pientä naksuttelua ja lenkeillä pari temppua, siinä se. Kiireellisyyslistassa alkaakin olla seuraavaksi aika kärjessä oman pihan aitaaminen, niin saavat koirapolot olla myös ulkona vapaammin. Uusi kotimme on varsinaisella peura-alueella ja lähes joka ilta perujoja paineleekin pihan poikki. Suotavaa kuitenkin olisi, että arkemme sulostuttajat eivät moisen lauman matkaan lähtisi.
Omassa talossa asumisen hyvä puoli on eittämättä se, että vähän äänekkäämmätkään sisäpainit ei naapureita haittaa. Vintiltä uuteen kotiin roudattu vanha ja tuttu matto osoittautuikin kerrassaan mainioksi painialustaksi!
Tunnelmat uudesta kodista on hyvät. Koira-arki helpottuu ehkäpä miljoona kertaa, kun tilaa on kaikkialla, toisaalta takuulla tulee myös ikävä nykyisiä kotikulmia. Mikäli asiat sujuvat suotuisasti, jonkinlainen koti meillä tulee olemaan myös jatkossa kaupugissa, vaikka pääsääntöisesti kylätaajamassa majaillaankin.
Ai treenit? Jep, yhdet kimppatreenit on jopa saatu aikaan. Ja hyvin meni, koska ohjaajilla oli niin paljon puhuttava toistensa kanssa, kun ei oltu nähty pitkään aikaan, että kukaan ei ehtinyt edes teoriassa sössiä mitään koiransa kanssa ;-).
(Ja aika paljon kaikenlaisia koira-aatoksia on edelleen mielessä päättyneen reissun jäljiltä. Jahka elämä tästä asettuu, niin niitä on tarkoitus raapustella esille)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti