Vain Elämää

Mitäs muuta se elämä on, kuin vain elämää. Meillä se on viime aikoina työ- ja remonttikiireiden lomassa näyttänyt pääpiirteittäin tältä.

Sumuisen syksyn aamulenkeillä ollaan monesti oltu satumaisissa tunnelmissa. Ei yhtään ihmetyttäisi, mikäli esimerkiksi Legolas tulisi joenrannan poluilla vastaan (tosin jos saisi valita, niin mieluusti Aragorn...)

Aamulenkin päätteeksi aamusapuskan alkupalat saalistetaan lähes aina omalla pihalla.

Aamulenkin jälkeen tartutaan työtöihin - ja mikäs se on kotonakaan töitä tehdessä, jos ja kun etätyöpisteen feng shui on kaikin puolin täydellinen (pienenä hasardina on tosin akuutisti ilmiintyvä tarve heittäytyä itsekin päikkäreille).

Jotta paikat ei jumittaisi, otetaan työpäivän lomassa tietysti pihalla pienet painit.

Toisinaan etätyö tarkoittaa hetkeksi hyvinkin etäistä  - ja kotiinpaluu onkin ymmärrettävästi siksi suuria tunteita (ja suurta ääntä) herättävä juttu.

Lähes päivittäin ollaan viime viikot oltu myös luonnetestissä (monessakin merkityksessä), koko perhe. Mutta ei valiteta, jos ja kun remontissa on aputyövoimana myös R2D2.

Pienet hasardit ovat myös vain elämää. Kaiku satutti varpaansa ja kyntensä ja työpöydästä tuli hetkeksi tassun paketointitarvikevarasto - onneksi se parani hyvin ja pikaisesti. Se kynsi, työpöytä odottaa edelleen kunnostukseen sopivaa hetkeä (sitä se on odottanut ehkä sellaiset 15 vuotta, vasta).

Erityisesti iltalenkeillä otetaan treenilinjaisuus vakavasti - ja treenataan. Uusilla kotikulmilla ollaan lähes joka päivä treenattu esimerkiksi sitä, että sorsa- tai peurapaistia ei tarvitse pyydystää itse.

Joitakin saaliita on sen sijaan aivan välttämätönta kantaa pihaan saakka.

Jos iltalenkillä ei kuitenkaan saada saalista riittävästi, on aina mahdollista poiketa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen helpotusta hakemaan (kyllä, koirat saavat tulla myös sisälle!)

Intensiivinen laaduntarkkailu on elämää jos mikä, nautitaanpa iltaruoka missä tahansa.

Illalla on monesti vuorossa päivän älypähkinä(t). Noudetaan pannulappuja, harjoitellaan yläfemmoja tai syödään älypeliä. Ja ennen yöunia käydään vielä omalla pihalla kuuluvasti tarkistamassa peurojen, supikoirien ja kylän kissojen määrä.

Ikävä on myös vain elämää. Ikävä vanhoja rakkaita koiraystäviä, joiden puuttuminen tuntuu tyhjiltä koloilta kotona. Aika lähellä oltiin muutama hetki sitten sitä, että meille olisi tullut uusi partakoltiainen. Kuten ystävämme Kaisan piirroksesta voi nähdä, partakoltiainen ja lapinporokoira täydentävät toisiaan... mainiosti! 

Viime aikaisessa vain elämässä yksi hauskimmista jutuista on ollut ihmetellä sitä millaisia maisemia ja tunnelmia uuden kodin ikkunoista milloinkin näkyy - eipä tiedetty vielä kesällä puiden ollessa täydessä lehdessä sitä, että syksyisin ja talvisin saadaankin nauttia ihanista auringonlaskuista!

**
Sellaista elämää meillä. Ja edelleen vain elämää on säännöllinen reissaaminen kolmen kaupungin välillä. Ja toisinaan ehditään tavata jopa ystäviäkin. Mutta nyt ollaan melkein jo joulufiiliksissä. Ensinnäkin siksi, että viime vuonna jäi suomalaisen joulun tuoksut ja tunnelmat kokonaan väliin ja toisekseen siksi, että jouluun mennessä pitäisi nyt käynnissä olevat remontit valmistua. Mutta saammepa nähdä miten käy, koska keskeiset remonttihenkilöt olemme me itse. Onneksi remonttiahdistukseenkin autaa parhaiten omat terapiakoiramme - koiran sydänlämmöllä on todellakin vaikka millaisia vaikutuksia.