Kotikoira, tuo tarunhohtoinen eläin - ja muita kategorioita

Sattuipa taas jokunen hetki sitten netissä silmään keskustelu siitä sopiiko lapinporokoira kotikoiraksi. Tämäkin keskustelu meni samoja tuttuja ratoja kuin aikaisemmatkin. Osa keskustelijoista korosti porkkiksen työkoirataustaa ja tarvetta aktiiviseen tekemiseen, osa taas sitä, että oma porkkis on nimenomaan kotikoira ja hyvin menee, kaikilla osapuolilla. Se mistä nämä keskustelut ennen muuta kertovat on se, että kotikoira käsitteenä voi pitää sisällään lähes millaisia tulkintoja tahansa siitä, millaista elämää kotikoira elää.  Vastaus kysymykseen riippuu näin siitä mielikuvasta minkä kukakin liittää kotikoiraan yleensä ja erityisesti siihen kuinka aktiivista kotikoiran elämän ajatellaan olevan.

Kysymys sopiiko jokin rotu kotikoiraksi, seurakoiraksi, perhekoiraksi jne. onkin yleisellä tasolla esitettynä melkoisen absurdi. Ei ole olemassa mitään yhtä "kotityyppiä", ihmisten yksilöllisten elämäntyylien lisäksi myös mm. asuinympäristöt ja työelämä vaikuttavat olennaisesti siihen millaiseksi koiran arki muodostuu, mitä kaikkea aktiviteettia siihen esimerkiksi päivittäin kuuluu. Siksi paljon relevantimpaa olisi kysyä sopiiko lapinporokoira (tai joku muu rotu) sellaiseen kotiin ja perheeseen, jossa elellään arkea tavalla x ja tehdään asioita y ja z. Selvää on, että esim. porkkis rotuna ei välttämättä ihan jokaiseen elämäntyyliin loksahda mutkatta, eikä pidäkään. Siksipä koiraa hankkiessa pitäisi keskittyä siihen millaista koira-arkea haluaa ja voi elää ja suhteuttaa oma rotu- ja koirayksilövalinta siihen. Se, että jonkun rodun ulkonäkö miellyttää silmää ei siinä vaiheessa kamalasti lämmitä, mikäli koiran tarpeet ja ihmisen toiveet koiraa kohtaan ovat pahasti ristiriidassa - mitä (koti)koiraltaan haluaa, sitä kysymystä ei minusta voi oikeastaan koskaan liikaa miettiä.

Kotikoirat kävi piitsillä Englannissa

Toinen keskustelu - jossa helposti puhutaan toisten ohi - on se sopiiko lapinporokoira (tai jokin muu rotu) harrastuskoiraksi. Myös tässä mielikuvat näyttelevät suurta roolia: mitä ominaisuuksia kukin harrastuskoiraan konkreettisella tasolla liittää ja kuinka tuloksekas uran pitää olla, jotta koiraa voisi kutsua harrastuskoiraksi?   Jollekin hyvä harrastuskoira on koira, jonka kanssa voi ylipäänsä harrastaa kaikenlaista, jollekin taas koira, jossa on potentiaalia arvokisoihin ja ylimmille palkintopalleille saakka. Senpä vuoksi näissäkään keskusteluissa argumentit eivät aina kohtaa toisiansa. Mutta mitäs välilä sillä oikeastaan edes on, pääasia on se, että harrastuskoiraa itselleen etsivä ei huku muiden mielikuviin, vaan yrittäisi konkretisoida millaisia ominaisuuksia itse koiraltaan faktisesti toivoisi ja suhteuttaisi haaveilemansa rodun faktat ja näytöt siihen. Porkkiksista puhuttaessa nousee monesti keskusteluissa esille se, että porkkis on harrastusmaailman moniottelija, ei välttämättä ylintä huippua missään yksittäisessä lajissa, mutta kapasiteettia voi riittää useampaankin lajiin ja varsin hyviin suorituksiin. Ja niitäkin yksilöitä ja  koirakoita toki myös on, joilla tittelirivistöön kuuluvat korkeimmat koulutustunnukset, useammastakin lajista. (Kuten myös niitä, joista taitavinkaan kouluttaja ei saa leivottua kaveria koekentälle, vaikka mitä tekisi).

Patsastelua paikallaolossa Amsterdamissa

Myös työkoira (kuten myös työkoirataustainen) on  käsitteenä varsin ongelmallinen ja moniseleitteinen - töitä kun on koirallekin joka lähtöön (avustajakoira, huumekoira, opaskoira, metsästyskoira, paimenkoira, pelastuskoira...). Lisäksi siitä, että jotakin rotua on alunperin kehitetty ja ylläpidetty tiettyä tarkoitusta varten - vaikkapa avuksi tietyn elinkeinon harjoittamiseen - ei voi  tehdä sitä tulkintaa, että kaikki ko. rodun yksilöt olisivat nykyisin edes periaatteessa työkoiria.  Mitä vähemmän rodussa on näyttöä työkoiraominaisuuksista tänä päivänä, sitä enemmän työkoirastatus perustuu nostalgiaan ja mielikuviin siitä millainen rotu on joskus ollut ja mistä sen "työ" on koostunut. Senpä takia voidaan mennä pahasti metsään siinä vaiheessa, jos rotua/koiraa itselleen miettivä sokaistuu "työkoirastatuksesta" eikä mieti itse mitä työkoirana oleminen on kyseissä rodussa tarkoittanut ennen, mitä se tarkoittaa nykyisellään ja liittyykö näihin sellaisia ominaiksuuksia, joita itse koiraltaan toivoisi ja joiden kanssa pärjäisi. 

Melkein työkoiria?

Sopiiko siis lapinporokoira kotikoiraksi, harrastuskoiraksi tai työkoiraksi? Vastaus: riippuu kodista, ihmisen harrastushaaveista, sekä ajatellusta työkäytöstä. Esimerkiksi nykyisessä lapinporokoirapopulaatiossa on edustajia näistä kaikista rooleista. Omat porkkispoikamme ovat ensisijaisesti kotikoiria, koska meillä ei ole mitään erityistä tulostavoitetta taikka suunnitelmaa niiden osalta. Mutta olisiko niistä myös harrastuskoiriksi jonkun lajin kärkeen tai työkäyttöön, se onkin sitten jo ihan toinen kysymys, johon vastaaminen edellyttäisi sitä, että niiden kanssa treenattaisiin  tavoitteellisesti ja käytäisiin aktiivisesti kokeissa,  tai koulutettaisiin niitä jotain tiettyä työtehtävää varten.

Olipa kyseessä mikä tahansa rotu, kyse onnistuneessa koira-ihmissuhteessa on toki aina myös siitä kuinka paljon ihminen itse voi/haluaa joustaa toiveissaan koiran yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Onko katastrofi, jos kotikoiraksi ajateltu koira onkin ihmisarka,  harrastuskoiraksi ajateltu ääniherkkä ja työkoiraksi ajatellulla jokin fyysinen ominaisuus, jonka vuoksi siitä on energiseksi kotikoiraksi, vaan ei työkäyttöön? Mitä vähemmän mahdollisuuksia  joustamiseen, sitä tärkeämpää on vastustaa kaikkialla vaanivaa pentukuumetta ja yrittää pitää pää kylmänä omaa koiraa hankkiessa. Helppoahan tämä ei toki ole, sen tietävät kaikki, myös treenilinjaisten kirjuri.

Jk. Vaika rotuja on valittavaksi vaikka kuinka + erilaiset rotuyhdistelmät, tuntuu valitettavasti siltä, että yhä useammin olennaiseksi karsintakriteeriksi muodostuu ko. rodun/rotujen terveys. Ja terveydellä ON merkitystä, onpa hankkimassa kotikoiraa, harrastuskoiraa taikka työkoiraa.