Englannissa ollaan!

Eli siis täällä ollaan. Englannissa, tarkemmin itäisen Englannin pohjoisessa kolkassa, Newcastlessa, pienessä kylässä kaupungin laitamilla. Aina helmikuun loppuun saakka, jonka jälkeen valutaan hitaasti takaisin kohti Helsinkiä (ja pysähdytään Hollantiin vähän pidemmäksi aikaa). Parisen viikkoa sitten lähdettiin reissuun, lähes viikko meni matkaan (kun ei haluttu mitään hurjia ajopäivämatkoja ja kyläiltiin kavereilla).  Ollaan kuitenkin ehditty jo kierrellä lähiseutujakin jokunen päivä. Valitettavasti kyse ei ole pelkästä lomamatkasta, koska potentiaalisia lomailupaikkoja täällä tosiaan riittäisi. Ja koirien kanssa matkaajille löytyy hurjasti valinnanvaraa, mikä ei ole ihme, sillä yleinen koira(ihmis)kuri on täällä aika hyvällä mallilla. Koirat ovat hallinnassa ja kakkoja ei jätetä jalkakäytäville lojumaan. Ja toisaalta koirilla on vapaus olla irti lähes missä tahansa, kunhan koira ei aiheuta kanssakulkijoille harmia.

Matka meni hyvin ja lainakoti vaikuttaa kaikkinensa todella kivalta, mutta kuvat puhukoon taas enemmän (koska olen flunssassa ja ajatukset pätkii...)

Pätevät merikoirat, täältä tullaan maailman tuoksut!

Tankassa nautittiin maisemista Ison-Beltin sillalta (suosittelen, on aika mahtava kokemus!)

Koirapoloja heräteltiin välillä pissalle ja huikalle ja venyttelemään, huomatkaa tyylikkäät makuualustat

Matkan varrella nautittiin toki myös ulkoruokinnasta

Tanskassa Arwo täytti kokonaista 10 v. - ja Kaiku meni kaappiin (kokolattimatoitettu vaatekaappi, mikäs sen parempi nukkumapaikka kolopesimiseen taipuvaiselle porokoiralle)

Amsterdamissa koirat sai hepulit - treffattiin rotukavereita puistossa ja pidettiin samalla pientä treeniä, aikamoisessa helteessä. Ja ennen muuta Arwo tapasi ekaa kertaa mahdollisen tulevan (toisen) rouvansa.

Kun saavuttiin Englannin lainakotiin tuli heti fiilis, että mitään muuta ei puutu kuin nti Marple kutimensa kanssa. Mainio paikka, oma pikkuruinen piha ja aivan järjettömän siisti pieni talo - tai mökki. Ja suihkustakin tulee kuumaa vettä. Ja paineella.

Omaan mielenmaisemaan Englannissa vetoaa erityisesti sekä vuorovesirannat että maiseman avaruus. Käväistiin viikonloppuna muutaman päivän (työ)retkellä myös pohjoisessa Yorkshiressä, rannikolla, joka on kyllä aivan käsittämättömän upea paikka! Koirien mielestä nummet ja niityt on aikamoisia paratiiseja.  Vaikka pupuja ei aina suuhun osuisikaan, vähintäänkin osuu pieniä papanoita...ja on todellakin tilaa juosta. Paikoin oli kyllä niin huimia pudotuksia kallioilta mereen, että ihan missä tahansa ei uskaltanut koiria pitää vapaana.

Lainakodin lähirannoilta

Yorkshirestä

Toisaalta Engalnnissa kyllä viehättää myös se, että maisemassa näkyy historia vahvasti - jopa ihan tavallisella koiralenkillä. Sadat - ja jopa tuhannet vuodet - ihmiselämää on siinä nenän edessä

No, nyt ollaan vasta tämän reissun alkutaipaleella, joten paljon on vielä edessä. Henk.koht. toivon poikkeuksellisen kuivaa syksyä ja talvea, koska ajatus neljästä peräkkäisestä eteläsuomalaisesta marraskuusta ei kamalasti houkuta. Edes sherryn voimalla. 

Varsinainen Päivän Kuva: näin porokoiraa rääkätän herkullisella pubiaterialla (sai ne vähän maistiaisia, ei syytä huoleen!)

Melkein sydäri ja muita kiireitä

Huh. Tasan viikon päästä starttaamme 7 kuukaudeksi työhommiin Englantiin ja aika lailla kaikenlaista säätöä on vielä edessä. Joista olennainen osa on tietty huolehtiminen siitä, että koirilla on passeissaan asianmukaiset merkinnät. Ja niillähän on - enää tarvitaan vaan matkan päällä madotus - sen sijaan meikäläisen oma passi oli menossa vanhaksi. Onneksi tuli huomattua se nyt eikä vasta reissussa.

Ja jotta asiat ei olisi liiaksi yksinkertaisia, päätettiin sitten ostaa viime metreillä ennen reissuun lähtöä talo. Joten jahka palaamme maaliskuussa takaisin Suomeen, on siis tiedossa muuttorumba. Ja sitä ennen miljoona säätöä myös talokauppoihin liittyen, kun kyse ei ole ihan ns. normaalista talosta taikka kauppakuviosta. Tekemisen puutetta ei tässä viime aikoina ole pahemmin ollut. 

Koirarintamalla asiat ovat kovasti mallillaan, mitä nyt Kaikulaisella epäiltiin taannoin olevan vakava sydänvika. Oltiin lääkärissä nielutulehdusepäilyksen vuoksi ja tarkkakorvainen kandi kuuli rytmihäiriöitä. No, eipä siinä muu auttanut kuin roudata koirapolo pikapikaa spesialistille (Lamberg) tarkempaan syyniin, joka ei onneksemme löytänyt tarkemmissa tutkimuksissa mitään sen kummempaa kuin saman heikon sivuäänen, joka sillä kuului jo pikkupentuna, sekä muutamia eteislisälyöntejä, joiden pitäisi olla täysin harmittomia. No, meikäläiset tietty ehti saada itse aikamoisia rytmihäiriöitä asiasta. Elämme siis siinä hyvässä uskossa, että mitään uutta vikaa ei ole Kaikulaiselle ilmiintynyt, vaan se on edelleen terve koira anaplasmoosista parannuttuaan - ainakaan sillä ei mitään oireita ole. Arppa porskuttaa paksusti kuten aina (monessakin mielessä) ja ensi viikolla juhlitaankin Arpaleenan 10 v. synttäreitä ja mitä ilmeisimmin juhlavasti jossain Cambridgen tienoilla. Ja näillä näkymin Arppa käy myös sirottelemassa vähän geenejään Hollantiin samalla reissulla.

Kesä on onneksi ollut vailla sen suurempia koirahuolia, ollaan eletty, nautittu ja oltu, maalla ja kaupungissa, kylässä ja kotona. Tehty sitä, mitä koiralliseen arkeen ja semilomailuun parhaimmillaan kuuluu, eli nautittu yhteisestä elämästä. Vähän myös trenattu välilllä, juostu metsässä kavereiden kanssa ja köllitty sohvalla. Seuraavat päivitykset taitavat tulla loppukesän Englannista, jostain Emmerdale- tai Marplekylämaisemista. Täytyy sanoa, että tykkään. 

Päivän kuva: pallo on Kiva Juttu, sanoo Kaiku!

Majoitusvinkkejä koiran kanssa matkaaville

Tulee tässä. Listaa päivitetään, kunhan keritään (viim. päivitykset kesäkuu 2014). Ja huomioitava myös se, että majoitusliikkeiden toimintapolitiikkahan saattapi muuttua milloin vain, joten kannattaa aina varmistaa asia myös puhelimitse. Tässä listattuja paikkoja on testattu mm. lappalaiskoiraharrastajien toimesta, kiitos siis heille! Hyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan lisää (omia kokemuksia erilaisista paikoista löytyy aikaisemmista blogiteksteistä, esimerkiksi tästä).

Yleisemmät hakupalvelut

- http://www.dogia.fi/dogihaut/dogihaut/, majoitusta, ravintoloita jne. paikkakunnittain
- http://www.koirasuomi.fi/, majoitusta, ravintoloita jne. paikkakunnittain
- http://www.visitporvoo.fi/fi/elamyksia/koirien_porvoo
- http://www.huvila.net/f/etusivu.htm
- http://www.lomarengas.fi/
- http://www.suomensaaristovaraus.fi/
- http://www.vaaravaraukset.fi/
- http://www.luxholiday.fi/finnish#.UT88M3G25cw, luksusmökkejä juhlalomiin, osa myös koirallisille!

Majoitus Suomi

- Ahvenanmaa, syksy 2009, http://www.visitaland.com/hotelelvira/fi, upea maisema, taivaallinen ruoka
- Fiskars, Wärdshuset http://www.wardshus.fi/
- Helsinki, http://www.bwkatajanokka.fi/, koirille palvelua myös terassilla, rauhallinen, vihreä sijainti meren kupeessa
- Helsinki, syksy 2011, http://www.scandichotels.fi/Hotels/Coun ... T5PWHG25cx, mahtiaamiainen!
- Hetta, http://www.laplandhotels.com/FI/hotelli ... hetta.html
- Himos, http://personal.inet.fi/yritys/eevalaneralomat/
- Joensuu, kesä 2012, http://www.sokoshotels.fi/hotellit/joensuu/kimmel/, saatavilla myös sviitti koirien kanssa
- Joensuu, http://hoteljulie.fi/etusivu/, loistavat lenkkimaastot, huoneet saattavat olla kesällä varsin kuumat
- Kaarina, Hotelli Kivitasku (keä 2013) http://www.avainhotellit.fi/kivitasku/, edukas ja toimiva, ei lisämaksua koirista
- Kajaani, Scandic Hotel Kajanus, hyvät sapuskat ja mainiot ulkoilumaastot
- Kemi, http://www.cumulus.fi/hotellit/kemi/fi_FI/kemi/, loistavat ulkoilumaastot, hyvä koirahuoneen sijainti
- Kilpisjärvi, http://www.laplandhotels.com/FI/hotelli ... ilpis.html
- Kittilä, http://www.aittatieva.net/index.htm., koiran kanssa pääsee myös hiihtämään
- Kokkola, http://www.kokkola-camping.fi/
- Kokkola, syksy 2012, http://www.hotelkaarle.fi/, plussana koirille herkut ja kakkapussit huoneessa
- Kuopio, http://www.kunnonpaikka.com/
- Kuusamo, http://www.holidayclub.fi/kokouksetjaju ... tropiikki/, koirille pedit ja keksit valmiina
- Levi, http://www.hotellilevitunturi.fi/fi
- Lieksa, http://www.timitra.com/
- Merikarvia, http://www.eceat.fi/tilat/44.html
- Mikkeli, Tertin kartano, kevät 2012, http://www.tertinkartano.fi/, huippupaikka hemmottelulomalle kera koirien!
- Multia, http://www.vanhavaatanen.com/, hyviä kokemuksia heinäkuu 2013
- Mäntyharju, http://www.lahtelanmokit.fi/?s1=lomamokit&s2=kapasaari, vuokraa koko saari omaan käyttöön!
- Naantali, syksy 2011, http://www.palo.fi/, loistava sijainti, iso huone omalla sisäänkäynnillä ilman seinänaapureita
- Oulu, Eden, http://www.sokoshotels.fi/hotellit/oulu/eden/, kevät 2013, hyvin koiraystävällinen
- Oulu, http://www.airporthotel.fi/
- Oulu, kevät 2013, http://www.radissonblu.fi/hotelli-oulu, koiramaksu 20e/koira
- Oulu, Nallikari camping, http://www.nallikari.fi/, edukas, mainiot ulkoilumahdollisuudet
- Pudasjärvi, http://www.lomaovi.fi/fi/m%C3%B6kki/485-m%C3%A4ntytupa, hyvät ulkoilumaastot ja rauhallinen
- Punkaharju, kesä 2012, http://www.punkaharjunvaltionhotelli.fi/, valittavana eritasoista koiraystävällista majoitusta, leirintämökeistä romanttisiin parvekkeellisiin huoneisiin pitsihuvilassa
- Pyhätunturi, kevät 2013, http://www.ski-inn.fi/majoitus.asp?prod ... angeMonth=, koirahuoneella hyvä sijainti, mainiot ulkoilumaastot
- Rovaniemi, City hotel, http://www.cityhotel.fi/fi/, kevät 2013
- Saariselkä, http://www.holidayclub.fi/kohteet/saariselka/
- Saariselkä, http://www.laplandhotels.com/FI/hotelli ... linna.html
- Savukoski, Teerenkieppi, kevät 2013, http://www.teerenkieppi.fi/
- Simo, Wanha Pappila, http://www.wanhapappila.com/
- Sodankylä, kesä 2011, http://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat- ... ot/5036597, rauhallinen paikka, hyvät maastot
- Somero, http://www.seeteri.fi/, tasokkaat mökit, hyvät ulkoilumaastot
- Tampere, http://www.sokoshotels.fi/hotellit/tampere/villa/, saatavilla myös saunallinen luksussviitti koirien kanssa, keksit ja vesikupit valmiina koirille
- Vaasa, http://www.vallonia.fi/main.php?l=f
- Vuokatti, Katinkulta, koirapuisto ja koirauimaranta (kesä 2014), http://www.vuokatti.fi/fi/majoitus/hotellit/holiday+club+katinkulta/

Luksusta arkeen!

Oho! Lipsahtipas pitkä päivitystauko. Toisaalta kai se on ihan tervettä, että kesällä on muutakin tekemistä kuin roikkua netissä. Meidän elämässä ei mitään suuria juttuja ole (onneksi) tapahtunut, nautitaan taas ihan täysillä kahdesta terveestä koirasta, ollaan, mennään ja tehdään asioita, jotka kivalta tuntuu. Ja valmistaudutaan huimaa vauhtia lähestyvään Englannin reissuun (jonne siis muutetaan puoleksi vuodeksi kera koirien), lähtöön ei ole enää kahta kuukauttakaan.

Kesän kohokohtana on tähän mennessä ollut retki Länsi-Uudellemaalle, Fiskarsiin ja Mustioon. Perheemme ihmisjäsenillä oli aihetta juhlaan, jonka vuoksi halusimme arkeen vähän luksusta. Noin kiteytetysti voi kyllä todeta, että harvoinpa on saanut näin hyvää koiraystävällistä palvelua! Mutta puhukoon kuvat paikoista ja kokemuksista enemmän (muita omia koiralomavinkkejä mm. tästä blogitekstistä).

Fiskars on paikkana kaunis kuin mikä (ja meille jo pitkältä ajalta varsin tuttu, mutta ei olla aikaisemmin yövytty siellä koirien kanssa). Ja yllättävän hiljaista oli lauantaina kylänraitilla, vaikka periaatteessa sesonkiaikaa jo eleltiin. Täydellinen paikka pakata herkkuja reppuun, istahtaa hiljaiseen puistoon ja antaa silmien nauttia maiseman estetiikasta.

Myös koirien kanssa kulkevalle löytyy vallan mainioita ulkoilureittejä. Kylämiljöön lisäksi voi valita metsäpolkuja tai hiljaisia hiekkateitä peltojen keskellä, miten vaan parhaaksi katsoo. Ja uimaankin pääsee.

Majapaikkanamme toimi Fiskars Wärdshus "Värssy", jonka lemmikkihuone oli todella jees! Tilava ja siisti kulmahuone, joka oli helppo pitää viileänä mm. ranskalaisen parvekkeen ansiosta. Lemmikkihuone sijaitsee ns. vanhan osan toisessa kerroksessa, jossa huoneita on ainoastaan neljä. Huoneen sijainti oli siis todella rauhallinen.  Ja illan viimeinen pissatuslenkki oli myös helppo tehdä, kun heti ulko-oven vierestä löytyi pusikkoa, nurtsia ja närettä. Lemmikkihuone oli tietysti myös asianmukaisesti sisustettu ;-) .

Luksuslomalla myös syödään luksusta. Ja saimme tosiaankin täyslaidallisen nautintoa Värssystä! Koirat olisi saanut (tietysti) ottaa terassille mukaan, mutta jätimme ne tylysti huoneeseen torkkumaan (josta taisivat olla hyvillään, otaksun). Kaikkinensa palvelu oli todella hyvää. Parempaa paikkaa pienelle perheen sisäiselle juhlalle on kyllä vaikea kuvitella varsinkin, jos myös koirat matkustavat mukana.

Fiskarsista suuntasimme seuraavana päivänä kohti Mustion ruukkia. Mustion Linnan puisto on puistoista parhaimpia noin koiraihmisen näkökulmasta. Vapaasti saa tepsutella, ihmetellä ja hämmästellä, tilaa on. Kauniin kävelysillan takaa löytyy enemmän metsäistä maastoa, jos sellaista sieluunsa välillä kaipaa.

Yksi retken huippukohdista oli kieltämättä se, kun "linnantallin" henkilökunta kattoi meille ystävällisesti oman pöydän varjoisaan puistikkoon ihan ravintolan eteen, koska koimme katetun ja auringon paahtaman terassin koirien näkökulmasta melkoisen kuumaksi. Ihan huippua, vesikuppikin tuotiin sitä erikseen pyytämättä! Sokerina pohjalla se, että terassimenu oli sekä hyvä että edukas, kympillä sai jo vaikka mitä (ainakin kesäkuun alussa).

Että sellaista luksusta arkeen. Kyllä vuorokaudessakin ehtii vaikka millaisen irtioton repäisemään, kun tällaisia paikkoja on olemassa. Eikä se arkikaan toisaalta laisinkaan kurjaa ole, iloiset pystykorvaiset paimenkoirat pitävät siitä aika hyvin huolen. Onneksi.

Koiraihmisen kehityskaari, osa 1

Varoitus: teksti saattaa sisältää mitä suuremmassa määrin itseironiaa, kaikissa rooleissa

Eräänä kauniina päivänä (tai vaihtoehtoisesti synkkänä ja myrskyisenä yönä) Ihminen saa ajatuksen: jospa minäkin hankkisin koiran! Niinpä Ihminen - innoissaan - erehtyy kertomaan asiasta muun muassa työpaikallaan. Sillä samaisella sekunnilla Ihminen nimittäin kohtaa ensimmäisen kerran Todellisen Koiraihmisen (jonka olemassaolosta työpaikallaan Ihminen ei ole tiennyt mitään ennen tätä hetkeä) ja oivaltaa nopeasti, että koiran hankkiminen on Maailman Toiseksi Tärkein Asia. Vähintään. 

Todellisen Koiraihmisen ansiosta ei mene kuin hetki siihen, kun Ihmiselle on selvää mitkä rodut sairastavat mitäkin tauteja, millä roduilla viiraa päästä noin yleensä, millaisista paikoista ei ainakaan pidä ottaa koiraa ja kuinka dramaattisesti koira tulee muuttamaan Ihmisen koko elämän. Ihminen on hetkisen hämillään siitä mihin tuli ryhdyttyä, mutta Todellinen Koiraihminen kannustaa Ihmistä ottamaan rohkean askeleen - ja muistaa päivittäin laittaa Ihmiselle sähköpostitse uusinta olennaista tietoa, jota ilman ei kertakaikkiaan voi tulla Koiraihmiseksi ja jota Ihminen yrittää huolellisesti painaa mieleensä.

Kun Ihminen on viimein valinnut rodun ja löytänyt sopivalta tuntuvan Kasvattajan (joka on Todellisen Koiraihmisen seuraava kehitysvaihe, mutta se on toinen tarina se), Ihminen menee innoissaan ensivierailulle pentuetta katsomaan. Mutta Ihminen huomaa pian, että mukaan olisi pitänyt muistaa ottaa myös paitsi nykyinen, myös entiset ja tulevat parisuhteen puoliskot (ja mielellään myös anopit, joilla on monesti yllättävän iso rooli Koiraihmisen elämässä) kuin myös valokuvia kodista, tarkka pennun hoitosuunnitelma, sekä suunnitelma pennun tulevaisuuden tavoitteiden osalta. Lisäksi Ihmiselle kerrotaan miten tärkeää on, että pentu ei esimerkiksi kohtaisi tiettyjä asioita ennen kuin täyttää 10 viikkoa, 4 päivää ja 3 tuntia.

Kasvattaja myös kertoo varsin huolellisesti ja vastuuntuntoisesti rodun terveysasioista, mutta Ihmiselle jää silti hieman epäselväksi missä ikävaiheessa hänen pentunsa sairastuu muun muassa Addisonin tautiin, PRA:han, epilepsiaan, varastopunkkiallergiaan, korvatulehdukseen ja lonkkavikaan.

Ensimmäisenä iltana omassa kodissaan Ihminen tarkkailee herkeämättä Ensimmäistä Ikiomaa Koiraansa, jotta osaisi viedä sen tismalleen oikeana hetkenä ulos. Päivällä Ihminen mietti huolellisesti kuinka monta metriä ja minuuttia hän on viettänyt pennun kanssa ulkona ja mitannut grammalleen ruokaa 4 kertaa päivän aikana kuppiin. Ja epäillyt vahvasti tehneensä jo ensimmäisenä päivänä joitakin kasvatuksellisia Suuria Virheitä. Ihmisellä on kuitenkin kohtuullisen levollinen olo uutta ystäväänsä katsellessaan, sillä onhan työpaikan Todellinen Koiraihminen laittanut sähköpostilla tietoa kaikista olennaisista kursseista, joihin pennun kanssa voi (tai on lähes pakko) mennä. Allakka onkin hyvää vauhtia täyttymässä arkitottelevaisuuden, agilityn, pallopaimennuksen ja jäljestyksen alkeista. Ja loma-aikoihin on jo sovittu useampi pentutapaaminen.

Niinpä Ihmisen ensiaskeleet Koiraihmiseksi on vaivihkaa otettu... ("to be continued")

Päivän kuva: Koiraihmiseksi tulevan Ihmisen mielessä siintäviä arjen hyviä koirahetkiä 

Oi niitä aikoja, eli kuva-arkistojen kätköistä

Tuli kaiveltua vähän kuva-arkistoa. Ja muisteltua myös entisiä koiraystäviä. Ja hämmästeltyä kaikenlaisia kivoja pikkujuttuja. Ja ilahduttua siitä, että onneksi kuvia ei tarvitse enää kiikuttaa mihinkään "kehittämöön" - siinä tapauksessa olisi meikäläiset kyllä tällä kuvanottomäärällä olleet konkreettisesti koiraihmisen konkurssissa  jo aika päiviä sitten.

Nuorten karujen arktisten  paimenpystykorvien välistä asiallista neuvottelua teemasta "kenen keppi." Oivallinen kuvapari myös koiran elekielen opiskeluun!

Niisk. Partakoltiainen oli vielä aika toppiskunnossa 13 vuotiaana. Niisk. Leijonahäntä. Niisk.

Haa! Kuva-arkistot paljastivat myös Kaikun todellisen luonteen! Ehkä se ei kuulukaan sarjaan "ei terävin kynä penaalissa", vaan on yksinkertaisesti niin fiksu, että meikäläisten on vaikea sitä tajuta. Katsokaapa nuoren Kaikkosen korvia, ilmetty Yoda!

Isoveli valvoo. Myös jo nuorempana. Aina. Arppa on vahtikoira.

Koiran paras kaveri on koira. Siitä huolimatta, että se "toinen koira" pöllii sen toisen aarteet.

Partakoltiaisen uimakoulua. Koltiainen oli sielultaan vesikoira.

Laivakoiran tehtävätkin on vuosien varrella hoidettu tyylikkäästi.

Hymy pyllyyn - sanoo Arppa! Kuvassa myös osavastaus kysymykseen "miksi koira."

"Mää jekutin....mää löysin ne namit jo!!"

Kyllä se niin vain on, että kaksi on aika hyvä luku, mitä koiramäärään tulee. Arkistojen kiistatonta kertomaa.

Tässäpä oli siis pieni kuvapläjäys ajalta joitakin vuosia sitten, täytyypä jatkaa kaivelua taas toiste. Eipä esimerkiksi tätä kuvaa ottaessa silloin tiennyt, että meillä on vielä joskus tämän koiran penneli. Vaikka olisihan se pitänyt tämän pennelin ilmeestä jo tajuta, että niinhän siinä tulee käymään.

Pieniä juttuja ja vähän reissuakin

Ah! Melkein kesä! Parasta on se, että ulkona voi kuluttaa vaikka kaiken töiltä liikenevän ajan, kun voi lenkkien lomassa jäädä kaikessa rauhassa fiilistelmään johonkin hauskaan paikkaan eikä kenelläkään palellu sen paremmin varpaat kuin tassutkaan. 

Ja tämän takia koiraihmisen perusvarusteisiin kuulu tietty kevyt päiväreppu, jonne voi pakata eväitä mukaan sekä ihmisille että koirille. 

Muutaman kerran ollaan taas ehditty harrastaa pienimuotoista kimppatreeniä. Kaiku on ilmeisesti omasta mielestään jo niin pätevä (ainakin ilmeestään päätellen), että treenit on ihan turhia. Se on melko huvittava treenikaveri kyllä, ei paljon voi naurulta välttyä sitä katsellessaan, kun toinen on jotenkin koko ajan niin tohkeissaan itsestään.  Saatiin taannoin oikein täydellinen paikallaolo viiden miespuolisen lappalaiskoiran kanssa. Kaikulla on hihna ihan varuilta, koska naapurikoira oli menossa seuraavana päivänä tokokokeeseen eikä tietty haluttu ottaa mitään riskiä asian kanssa. 

Arwo noudattaa myös mökillä sitä politiikkaa, että "koirat ovat maassa/lattialla, me muut käytetämme sohvia". Arpalle ei koiranpedit kotona kelpaa kuin aivan satunnaisesti ja pienen hetken, sohva sen sijaan kelpaa näköjään sekä talossa että puutarhassa.

Viikko sitten singahdettiin pienelle viikonloppureissulle neljän "lapsen" ja koirien kanssa. Kyseessä oli ns. perinteinen tätiviikonloppu: me, koirat, lapset, pelikortit, ruokaa ja sellaista. Ensin oltiin omalla torpalla ja karut arktiset paimenkoirat osallistuivat tietysti antaumuksella ihan kaikkeen, kuten pöydän kattaukseen.  On kyllä aika kivaa, kun koirat ja sukulaislapset tulevat keskenään niin hyvin juttuun, kaikki taitaa tykätä kaikista? 

 

Yöllä majoituttiin Loviissa koko poppoo. Porkkis on kyllä parhaimmillaan aikamoinen reissukoira, ei paljon piittaa missä on.  Olennaisempaa taitaa olla se, että kenen kanssa kulloinkin on? Loviisassa piti aamulenkillä toki vähän posettaa.

Kevääseen on mahtunut myös pieniä ihmeitä. Ensiksi osutiin aamulenkillä paikkaan "pond of love", kirjaimellisesti. Siellä tehtiin uusia sammakoita! 

Alkukeväästä harrastettiin myös kohmeloisten kimalaisten elvyttämistä torpalla, kaikille makunsa ja tarpeidensa mukaan. Kimalaiselle siis hunajavettä. Aika nopsaan sai pieni eläin siivet taas selkäänsä!

Nyt on kyllä se aika vuodesta, jolloin kannattaa ptää silmät todellakin auki. Ihan koko ajan. Ei tähän kevään vihreyteen kyllä ikinä totu! Olkoon tässä siis Päivän Kuva, lempipaikkojamme kaupunkilenkeillä silloin, kun mennään vähän pidemmälle metsään lenkkeilemään.