Se on muuten kevät ihan kohta ja justiinsa! Kevättunnelmaa pukkaa torpallekin sisään ikkunoista ja ovista sitä tahtia, että ei meinaa perässä pysyä. Vaikka on talvikin aika kiva etenkin, kun on koiria, joilla ei pienestä päätä eikä muitakaan ruuminosia palella. Paukkukoon pakkanen, porokoira ei moisesta hätkähdä vaan haukkuu takaisin.
Ja sitten kuukauden kuulumisiin. Muutamat kimppatreenit tokon/tottiksen saralla on ehdity käydä ja kerran käytiin myös hakuilemassa kavereiden kanssa. Kimppatreeneissä käydään paitsi treenimässä kimpassa, myös harrastamassa tuikitarpeellista koiraihmissosiaalisuutta. Kimppatreenien lisäksi on harrastettu tuttuun tapaan päivittäisiä omia treenejä, viime aikoina erityisesti jääviä liikkeitä (istu, seiso, maahan) niin, että käskytys voi tulla koiran sivulta, edestä taikka takaa. Peruspaketti näiden osalta on ihan suht ok, mutta erityisesti maahanmenossa meinaa tulla hitautta (= puoli-istumisen kautta maahan) ja seisomisessa tassujen liikuttelua varsinkin Arwolla (= "oliko sulla sitä lihapullaa vaiko eikö ja miksen mää saa jo sitä hetiäkkiätännejanyt!"). Myös naksu on kaivettu naftaliinista muutaman kerran esille ja on sen kanssa kyllä aika kiva tehdä kaikenlaisia juttuja. Arwo erityisesti tarjoilee välittömästi pelkän naksun nähtyäänkin jo vaikka mitä, tavallisesti alkaa tuomaan jotain lähistöllä näkyvää esinettä kipinkapin luokse (naksun kanssa on nimittäin treenattu aikoinaan eniten noutamista). Edelleen on täysin avoinna se, tähdätäänkö tässä nyt sitten johonkin vai puuhastelleenko ihan silkasta puuhastelemisen ilosta. Joka tapauksessa puuhastella pitää, molemmat koirat kyllä suorastaan kaipaavat sitä, että niiden kanssa tehdään jotain yhdessä.
Kaikun kanssa käväistiin myös pikaisesti lääkäritädillä näyttämässä ikeniä, jotka on kahdesta kohtaa vähän normaalia punaisemmat. Kaikenlaisia kokeita otettiin ja lääkäritäti oli sitä mieltä, että aika terve koira sekä ulkoisesti että tutkitusti. (Kaikun veljellä sen sijaan todettin kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä ei ole kiva juttu. Onneksi se on lääkityksellä hyvin hoidetavissa). Vaikka euroja taas kolahtikin tiskiin, niin oli se loppujen lopuksi varsin edukasta koiraihmisen mielenterveystyötä. Nykytilannehan on koiraihmisen parasta aikaa siinäkin mieleessä, että talossa on kaksi tervettä ja parhaassa iässään olevaa aikuista koiraa, joiden kanssa vaan on niin kivaa ja helppoa. Hetken aikaa tosin kuumeiltiin aika pahasti pienen partakoltiaisen vuoksi (ne vaan ON niin mahtavia otuksia parhaimmillaan!), mutta toistaiseksi on järki voittanut. Ja mitäpä me kolmannella koiralla oikein tehtäisiinkään? Kahdelle ihmiselle riittää kahdessa koirassa oikein kivasti silitettävää ja lellittävää - ja muutakin työmaata meidän tarpeisiin ihan niin paljon kuin vain itse haluaa tehdä.
Voi kun me oltais saatu hankittua koiraihmissosiaalisuutta!
VastaaPoistaVieraisiin haukkuminen hiihtoladullakin auttaisi kovasti aina heti herkkujen tarjoaminen, vaan käsiä alkaa niin palella taskujen kaivaminen. Jos on vinkki miten saan nopeasti namin tarjottua, olisi kyllä tarpeen.
Vieraisiin koiriin ei oikein sekään auta. Ihan ystävällisiä kyllä ovat, jos pääsevät tutustumaan.
Syrjässä asuen ja täällä Lapissa ei-sesonkina paljon eläen koirani ovat kyllä varsinaisia landepaukkuja.
Mutta nyt ollaan kyllä hiihdosta nautittua täysillä. Koirat menevät hienosti rinnakkain. Ja välillä tosi lujaa!
Tällä alueella voivat kaikki käyttää latuja, niin koirat kuin ahkiota vetävätkin, hiihtää voi mihin suuntaan vain. Valjakkokoiriakin on.
Tarpeen tullen hyppäämme sivuun ja aina koirien kanssa me väistetään.
Hyvää kevättä, kyllä se tännekin tulee, nyt alkanut paras hiihtokausi, joka kestää tuonne vapun tienoolle.
T.Seija ja H&H
Ootko kokeillut naksuttelua? Sillähän voi hyvin palkata hanskat kädessä ja sen jälkeen on aikaa kaivella nameja esille, kun se "palkkaääni" on jo tullut.
VastaaPoistaMutta selväähän se, että kun harvoin tapaa muita se oma reviiri laajenee samalla vähän pihapiiriä laajemmas ja pitäähän toki vierailijosta huomauttaa ;-). Kyllä se siitä, Hallallakin alkaa olla teiniajat edessä ja oma rooli laumassa varmaan enemmän ja vähemmän etsinnässä seuraavien kuukausien aikana. Ja jos mahdollistam tehkää koirien kanssa yksikseen reissuja, meillä ainakin koirat yhdessä on ihan eri asia kuin koirat yksinään lenkeillä. Jälkimmäisessä tapauksessa ne ei paljon mihinkään reagoi, mutta kimpassa saattavat tiukassa paikasa provosoida toisiaan.
Olenkin unohtanut koko naksuttimen, jota kyllä Hukalla nuorempana käytin, pitääpä kokeilla. Tänään hiihdin vain Hallan kanssa. Ensin se oli, että mites minä menen, kun ei ole Hukka vierellä. Vauhti oli rauhallisempi, enkä annakaan vetää yksin ollen, kun on vielä nuori. Mutta olipa ihana hiihtoretki! ei yhtään haukuttu muita ja kiltisti odotteli, kun kävin kaupassa välillä ja vielä munkkikahveella. Aikaa meillä meni, mutta ihan eri koira yksin. Harmillisesti ei yhtään koiraa tullut vastaan. Mutta hiihtäjiä, lapsia myös ja moottorikelkkoja.
VastaaPoistaTerveisiä vain isukille, poroaitauskin ohitettiin pahemmin poroja säikyttelemättä, kun koirankeksejä sai samaan aikaan.
Hyvähyvä! Kannattaa tosiaan tehdä oman ajan sallimissa puitteissa myös erilaisia juttuja koirien kanssa erikseen - ainakin siitä huomaa sen mikä on sitä koiran "luonnollista" reagointitapaa mihinkäkin ja mikä sitten on puolestaan ns. kimppahommia ;-). Hallakin on nyt siinä iässä muutenkin, että jokainen minuutti koulutusta sen kanssa kahden tuo kyllä varsinaisessa murosiässä sen moninkertaisesti takain. Kaikkein tärkeintä on, että nuori koiraa oppii siihen, että kannattaa olla kuulolla ahkerasti :).
VastaaPoista