26.11.2012

Haastetta

Piti kirjoittaa ihan toisenlainen juttu kuin osallistua haasteeseen,  nimittäin siitä,  että Kaiku sai viime torstaina vihdoin ja viimein diagnoosin epämääräisiin oireisiinsa: punkkivälitteinen anaplasmoosi. Hyvää se, että nyt meillä on diagnoosi johon rankka antibioottikuuri todennäköisesti tepsii hyvin, huonoa se, että tauti ei ole mitenkään helpoimmasta päästä saada ruotuun. Voi olla, että tulemme taistelemaan ko. taudin kanssa aika pitkäänkin. Voihan rähmä! Kevyesti hatuttaa myös se, että yksikään lääkäreistä, joilla ollaan pitkin syksyä laukattu epämääräisen ontumisen tai kinnerjännevaivan vuoksi, ei ole katsonut tarpeelliseksi tehdä punkkitestiä. Joten taudilla on ollut aikaa kehittyä ties vaikka mihin. Toisaalta, emmehän me itsekkään moista osanneet alkuun olleenkaan epäillä, eikä syyttelyt nyt mitään tai ketään auta. Eläinlääkintä on vaikea laji, kun "lajeja" on niin monia puhutaanpa sitten sairauksista, tai hoidettavien eläinten lajikirjosta.

Mutta kuten jo todettua, nyt ei vielä tekstiä tästä, vaan vastataanpa haasteeseen, jonka sain edellisen tekstin kommenttina. Lähipäivinä on tulossa kattavampi kuvaus Kaikun oireista ja itse taudista, jonka pyrin kirjoittamaan niin, että siitä voisi kenties olla hyötyä muillekin epämääräisten oireiden kanssa painiskeleville. Kunhan aikaa tähän nyt jostain ensin löytyy. Mutta palataanpa tähän tarkemmin tosiaan ihan omassa postauksessa.

 1. Valitse jokin koirarotu joka on täysin erilainen kuin omasi ja kerro mitä hyvää/toivottavaa/kiehtovaa ko. rodussa, sen käyttötarkoituksessa tai juurissa on.

Jostain syystä vinttikoirat ovat aina kiehtoneet, toisaalta noin pääsääntöisesti tykkään kyllä ihan kaikista koirista, roduilla tai ilman. Kaikilla on jotain kiehtovaa taustassaan ja toki se tausta on myös aina enemmän tai vähemmän kuhunkin koirarotuun liitettyä legendaa. Loppujen lopuksi puhutaan yhdestä ja samasta eläimestä, koirasta. Hyväkuntoinen vinttari on kyllä kieltämättä kaunis kuin mikä ja niissä kiehtoo myös tietynlainen "kesyttömyys." Erityisesti Azawakh on aina miellyttänyt silmää. Yhtään mitään en sitten kyllä niistä tiedä.

2. Jos oma koirasi osaisi yhtäkkiä puhua, mitkä olisivat luultavasti sen ensimmäiset, vahingossa suusta tipahtavat sanat?

Arwo: kaikki mitä maailmassa on, on mun, muistakaa se myös silloin, kun otan sohvalla pienet nokoset.
Kaiku: siis en nyt tajunnut?!?

 3. Onko sinulla sisaruksia? Mitä ja millaisia eläimiä he olisivat?

Kaksi sisarusta, joista toinen olisi ilman muuta orava ja toinen taitaisi kyllä olla koira.

 4. Jos saisit valita minkä tahansa työn, vaikka sinulle henkilökohtaisesti perustetun ennennäkemättömän toimen jossa olisi tavallisen hyvä päivätyön palkka, mikä tämä työ olisi ja millaisessa vuorokausirytmissä tekisit tätä työtä? Työ ei kuitenkaan saa olla esim. oma päivärytmi vapaapäivinä tai oman koiran henk. koht. hoitaja tms.

Olisin ilman muuta joko kirjailija ja kirjoittaisin megalomaanisen upeita puolifiktiivisiä teoksia juuri siinä aikataulussa, mikä parhaiten omaan päivärytmiin sopisi. Eli siis työpäivä olisi about  klo 12-20. Tai sitten olisin etologi (lapsuuden unelma-ammatti) ja työn ja vaapaa-ajan välillä ei juurikaan olisi eroa, istuisin jossain möksässä tekemässä havaintoja 24/7/ - rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että möksässä olisi myös näppärä pieni keittiö, jossa voisi valmistaa herkkuruokia (ja henkilökunta sitä varten ;-))kuin myös ihan asiallinen viinikaappi. Ja ihmisten ilmoillekin pitäisi joskus päästä.

5.Mikäli saisit valita itsellesi jotain ominaisuuksia eri villieläimiltä, mitä nämä olisivat? Esim. lepakon ns.kaikuluotaus

Hauska kysymys ja heti tulee mieleen montakin. Toisaalta haluaisinko sittenkään esimerkiksi koiran hajuaistia? Epäilen, että maailma haisee aika pahalta. Tämähän on vaikea kysymys! Kissan notkeus olisi ehkä aika jees? Yleisesti ottaen se voisi olla aika kiva juttu, että osaisi ottaa asiat sillä hetkellä sellaisina kun ne ovat edessä, eikä murehtia eilistä taikka tulevaa.

6. Onko olemassa koira jonka haluaisit, mitä et voi saada esim. hinnan, ympäristötekijöiden, tarjoamasi olojen tai kennelin suosion takia mitä et voi saada mutta jota ulkoilutat ja treenaat päiväunissasi? Esim. husky, vaikka asut Helsingin keskustassa olosuhteiden pakosta tai Tendingin huippukoirat, vaikka vihaat tokoa.

Oikeastaan ei ole. Toki on aika paljonkin rotuja, jotka eivät mielestäni nykyiseen elämänilanteeseemme ja asuinympäristöömme nimenomaan siellä Helsingin keskustassa (ja ihan vapaaehtoisesti ja tarkoituksella valittuna ;-)) välttämättä sovi, mutta enpä niistä toisaalta edes haaveilekkaan. Taidan olla aika realisti? Tätä nykyä ei muutenkaan ole oikeastaan mitään sen ihmeempiä kriteereitä koirille, kunhan ovat koiria - ja mieluusti pysyvät terveinä - se riittää. Ihan jokainen koira on ainutlaatuinen tyyppinsä ja siksi kiehtova oppia tuntemaan ja kunkin koiran ehdoilla mennään. 

7. Onko olemassa ehdoton ei?

Ehdottomasti!

8. Onko koirasi ns. pallohullu?

Kaiku kuumenee palloista aika paljon, toisaalta ei ole kyllä mikään maaninen ollenkaan, joten sanoisin, että ei taida olla. 

9. Kuuluuko asuntosi sisustukseen ruukkukasveja?

Kuuluu, mutta ne eivät näköjään voi kovin hyvin tällä hetkellä. Aijai, nyt keppiä itselle tästä!

10. Mitä eläinlajia harrastaisit, mikäli se ei olisi koira? (syystä tai toisesta, mieluiten perustelujen kanssa!) 

Itse asiassa voisin "harrastaa" melkein mitä tahansa, noin yleisesti ottaen pidän eläimistä yleensä, mukaan lukien ihan se tavallinen ötökkä tuvan lattialla kuin perusorava tai varis puussa keikkumassa. Kaikissa eläimissä kiehtoo se kokonainen maailma, mitä ne kantavat mukanaan ja mistä me ehkä hyvällä tuurilla joskus hoksaamme jotain. Siinä mielessä en oikeastaan harrasta edes koiria, vaan pikemminkin asun niiden kanssa. Koirien lisäksi meillä on ollut kissoja, kani, akvaario, undulaatteja ja jopa hetken aikaa pieni kotikanala. Arkeen on mahtunut myös aika aktiivinen ratsastuskausi. Tällä hetkellä ei ole mitään tarvetta eikä kyllä mahdollisuuttakaan laajentaa eläinlaumaa, koska en myöskään pidä lemmikeistä häkeissä. Parasta on katsella eläimiä ihan niiden luonnollisessa ympäristössään, kuten esimerkiksi vaikka lintulaudan vieraita.

Tässäpä tämä -kiitos hyvistä kysymyksistä! Omat kysymykseni ovat seuraavat ja haastan mukaan kaikki ne lukijat, jotka ovat treenilinjaisia joskus kommentoineet. Ja treenilijaiset tykkää siitä, jos muutkin innostuvat haasteesta.

1. Jos saisit muuttaa jotakin nykyisessä koiraharrastusmaailmassa, mitä muuttaisit?
2. Miksi sinulla on koiria?
3. Haluaisistko alkaa kasvattaa jotain rotua, mitä ja miksi? 
4. Mikä oli elämäsi ensimmäinen koirakohtaaminen, joka on jäänyt mieleen ja millainen tilanne oli?
5. Koulutetaanko koiria mielestäsi riittävästi noin arjen hallinnan näkökulmasta?
6. Millaisesta elämästä haaveilet, mitä tekisit, missä asuisit?
7. Mikä on/mitkä ovat koirasi/koiriesi hauskimmat piirteet?
8. Oletko joskus ajatellut eläväsi hetken aikaa ilman koiria?
9. Oletko matkustellut koirasi kanssa ulkomailla, missä? Jos et, niin haaveiletko sellaisesta?
10. Mikä on hauskin koiran nimi, jonka olet kuullut?

2 kommenttia:

  1. Vastaukseni kysymyksiin yllä:


    1. Muuttaisin koiraharrastusmaailmastani sen, että minulla olisi puhtia ja taitoa kouluttaa koiriani paremmin ja enemmän. Esim. että Hukka ei olisi niin kova haukkumaan ja kohtaamiset onnistuisi paremmin.
    2. Vaikea kysymys. Sitä vain olin vuosikausia suunnitellut ja vasta jäätyäni eläkkeelle aika oli kypsä.
    3. En halua ja kyvyt ei riitä kasvattajaksi.
    4. Siitä on nii-in kauan, että en voi muistaa. Olin kyllä jo kouluikäinen, kun olisin halunnut ottaa omaksi luulemani kulkukoiran, mutta en saanut lupaa. En tiedä oliko kulkukoira, mutta minun lapsuudessani niitä taisi vielä olla.
    5. Varmasti koulutetaan liian vähän, omissakin olisi parantamisen varaa.
    6. Elän ihan haaveitteni elämää: noin puolet vuodesta Lapissa ja toisen puolen metsän ja veden välissä maalaismaisemassa.
    7. Ovat niin iloisia seurastani ja hämmästyttävät usein ymmärtävän puhetta, jota ei ole niille tarkoitettu.
    8. No, en enää ollenkaan osaa edes ajatella elämään ilman koiraa.
    9. En ole matkustanut, mutta voisin kyllä, vaikken sen kummemmin siitä haaveile. Elän sitä vaihetta elämässä, että jos jotain haaveita on, ne pitää toteuttaa.
    10. Ei tule mieleen. Kaikenlaisiin nimiin tottuu niin pian, on ne sitten ihmisen tai koiran.

    VastaaPoista
  2. En edes muista, olenko kommentoinut aiemmin mitään vaan vastaan haasteeseen silti, olenhan kumminkin blogin lukija :)

    1. Kieltäisin kaikki kilpailulajit. Näyttelyiden arvostusta "harrastuksena" ja kasvatustyön painotuksena vähentäisin. Ne ovat vain missikisat ja tulokset perustuvat tuomarin sen hetkiseen mielipiteeseen. Ja se mielipide ei lopultakaan kerro juuri mitään itse koirasta. Kilpailuhenkiset tyypit saisivat etsiä kiihotuksensa jostain muualta ja jättäisivät koirat sen vuoksi hankkimatta.
    2. Meille koirat tulivat ulkoiluttamaan minua. Ei ehkä "paras" syy hankkia koiraa/useampia koiria mutta jouduin luopumaan lempityöstäni hevostenhoitajana ja eläinrakkaana tarvitsen joitakin eläimiä ympärilleni, lisäksi masennustaipumukseni pitää minua mielellään laiskana sisätiloissa. Kasvattajille en myöskään antanut lupauksia harrastaa koirien kanssa mitään erikoista, joten koirat ulkoiluttavat minua :)
    3. En halua ruveta kasvattajaksi, en haluaisi luopua yhdestäkään karvapallosta vaan pitäisin ne itselläni nähdäkseni, millaisia niistä tulee :D
    4. Naapurissa ulkona ketjuun kiinnitetty talvipakkasella hurjasti haukkuva dalmatialainen, joka paljon mieluummin makoili sisällä. En muista, että olisin koskaan nähnyt kyseistä koiraa käytettävän kävelyllä, en hihnassa enkä vapaana. Haukkuminen pelotti ja kiinnosti. Ei sillä mitään toppapukuja ollut päällä, siksihän se haukkui kun oli kylmä. Meillä oli kyllä suomenpystykorvauros kotona, joka myös haukkui kaikille hurjana. Kylän pojat olivat kuulemma kiusanneet sitä voirasialla. Naapurit pelkäsivät sitä meidän koiraa vaikka karkuun päästyään koira ei mennyt lähellekään ketään.
    5. Ihan liikaa niitä koulutetaan. Koiria koulutetaan käyttäytymään kuten ihmiset käyttäytyvät. Ei saa haukkua, ei saa kulkea vapaana, ei saa tervehtiä lajitovereita, ei saa tehdä mitään lajityypillistä.
    6. Nykyinen elämä on ihan ok. Työtä tahtoisin tehdä eläinten parissa, ei niinkään eläimiä hoitaen ja kouluttaen vaan opettaen ja neuvoen ihmisiä ymmärtämään eläimiään paremmin. Ihan intuitiolla.
    7. Vanhin koiristani on eristäytyvä poliisi, varsinainen setämies, ja eevokki :D Keskimmäinen pehmeä pullistelija, oikea ihmisen mieli ja nuorin on rohkea ja reipas riekkuja. Kotona kaikki ovat kuitenkin kainaloisia mammanpoikia <3
    8. Olen elänyt ilman koiria tai mitään eläimiä. En enää osaa kuvitella eläväni ilman eläimiä. Tai ehkä sitten rullatuolissa, jos siihen joudun.
    9. En ole vielä, aatoksissa on lähteä ensi keväänä koirien kanssa pyöräillen (koirille on pyörän perävaunu) kiertämään jonnekin Eurooppaan tai edes Pohjoismaihin. Jos ei työnhaku tärppää tai rohkeus petä.
    10. En tiedä hauskimmasta nimestä, ei ole varmaan vielä tullut vastaan.

    VastaaPoista