Kaikulaisella on asiat edelleen erittäin hyvin, eilisen kontrollin perusteella se on terve kuin pukki! Ei siis sen paremmin mitään anaplasmoosiin viittaavia kliinisiä oireita kuin verikokeissakaan mitään häikkää. Mahtava juttu! Kortisonia syödään vielä vajaa viikko 10mg joka toinen päivä, sen jälkeen annos puolitetaan (ja tarjoillaan edelleen joka toinen päivä). Mikäli antibiootit tekivät tehtävänsä varsinaisen taudin häätämiseksi, myös verihiutalearvojen pitäisi pysyä ihan hyvinä, vaikka kortisonia koko ajan lasketaankin. Toki se pitää huomioida, että elimistöllä voi kestää hyvinkin aikaa palautua normisysteemiin. No, nykyannostus ei kuitenkaan enää aiheuta myöskään mitään sivuvaikutuksia, mikä on kuitenkin se pääasia. Useampi eläinlääkäri on nyt myös sitä mieltä, että Kaikun verihiutalearvot eivät välttämätä ole olleet missään vaiheessa niin alhaiset, mitä mikroskooppitarkastelu antoi ymmärtää - jos niin olisi ollut, jo pelkän verikokokeen ottamisesta olisi pitänyt jäädä näkyvä jälki/oire. Ongelman ydin oli Kaikun verihiutaleiden taipumuksessa kasaantua näyteputkessa kirjaimellisesti aivan heti näytteenoton jälkeen + tiedonkulkuongelmasta tämän kasaantumistaipumuksen osalta. Jälkimmäistä ei tietty olisi pitänyt tapahtua lainkaan, mutta kaikenlaista sattuu, kun ihmisiä ollaan. Ja kaikki takuulla kuitenkin tekevät parhaansa. No, pääasia, että eläinlääkärimme otti asian selvittääkseen ja johan alkoin vihreää valoa näkyä koko taudin hoidossa.
Kaikulaisen sairastamisella on ollut myös sellainen sivuvaikutus, että Arwolta ovat korvat tyystin kadonneet. Ilmeisesti Arppaa on lellitty aivan urakalla, kun ollaan oltu huolissaan Kaikusta ja vanhempi paimenpystykorvamme on käytänyt tilannetta hyväkseen. Ja miksipä ei olisi. Arwo kun on koirana kaikkien opportunistien isä ja takuulla käyttää jokaisen tilanteen hyväkseen maksimoidakseen omaa etuaan. On siis syytä pikaisesti palata tehostetun arkitottelevaisuuden pariin. Esimerkiksi "odota" tuntuu Arwolle olevan lähinnä vihje siitä, että voit myös halutessasi odottaa, mutta ei suinkaan täydy, jos vaikka jotain muuta kiinnostavampaa olisi tiedossa. Myös hihnakäytöksessä ollaan menty takapakkia niin että ei tosikaan. Jälkimmäinen koskee myös Kaikua, jolla alkaa virtaa olla entiseen malliin ja miljoona ihanaa asiaa nenän edessä tuoksumassa, joihin olisi pakko singahdella. Toisten koirien ohitukset ovat myös toisinaan aika "mielenkiintoisia." No, jahka päästään taas ryhmätreenimään muiden urosten seurassa, eiköhän sekin siitä asetu. Hyvin kyllä huomaa sen, että mitä vähemmän aktiviteettia ja kivoja koulutushetkiä, sitä vähemmän koirilla korvia. Mikä ei kyllä ole yllätys todellakaan. Onneksi nyt voidaan olla taas mökilläkin entiseen malliin ja koirat saavat purkaa energiaansa sielläkin (esimerkiksi kanniskelemalla jäätyneitä pikkulintuja, sanoo Arwo).
Vuonna 2013 meidän lauma suuntaa taas ulkomaille. Alkusyksystä starttaamme kohti Englantia, josta palaillaan kotimaisemiin maalikuussa 2014. Ihan mahtavaa! Edellisestä reissusta löytyy jokunen kuvatarina täältä. Tällä kertaa reissuun lähteminen on myös miljoona kertaa helpompaa, kun tietää mitä on odotettavissa ja millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää etukäteen huomiota. Ja mikäs se on lähtiessä, kun vastassa on astetta sallivampia koirakulttuuri kuin meillä. Mikäli koira osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla, sen kanssa voi mennä lähes minne vaan. Joten senkin takia on syytä ottaa lähikuukaudet vähän tehostettua treeniä yhdessä ja toisessakin asiassa. Kaikun kanssa treenaaminen on nyt aika helppoa, kun mikä tahansa nappula kelpaa superpalkaksi - syynä kortisonin tuoma valtaisa ruokahalu.
Päivän kuva: hepuli!
Heinoa kuulla, että Kaikulainen on tervehtynyt ja täytyy hattua nostaa hyvälle asentellesi lääkäreitä kohtaan! Kaikki ei olisi yhtä ymmärtäväisiä :) Pidän paljon blogistasi ja toivottavasti jatkat kirjottelua myös Englannista.
VastaaPoista