Heipat vaan sulle, anaplasmoosi!

Ja näin rohkenemme todeta, että Kaiku on mitä ilmeisimmin tyystin parantunut anaplasmoosista (tähän torvisoittoa ja muuta härpäkettä)! Ja jos joku tuumailee, että "mikä ihmeen anaplasmoosi", niin kyse on siis punkista peräisin olevasta taudista, vastaava ja tutumpi on esim. borrelioosi. Tästä löytyy Kaikun tarkempi sairaskertomus.  Päivän verihiutalekontrolli tuotti arvoksi about 400, joten kyllähän tämä taitaa olla myös skumppalasin paikka. Ja erityisesti siksi, että kortisoniannostus on viimeiset kaksi viikkoa ollut jo niin pieni - 5mg joka toinen päivä - ja silti arvo on vaan entisestään noussut. Ihan varmuuden vuoksi tarjoillaan vielä viikko 2,5 mg prednisonia joka toinen päivä, jotta lääkitys loppuu hissukseen ja elimistö ehtii varmemmin sopeutua taas normimeininkiin. Sen jälkeen uusi kontrolli ja viimeisenkin lääkityksen loppu. Huimaa, upeeta ja mahtavaa!! Toki pitää käydä vielä senkin jälkeen pari kerta kontrollissa, mm. maksa-arvojen palautumista normaaliksi on tarpeen seurailla, kortisoni kun nostaa myös niitä. Kaikulla ei nekään ole onneksi missään kriittisissä rajoissa huidelleet, joten suurempaa huolta ei tartte siitäkään käsittääkseni kantaa.

Päivitys 13.3.2013 Tämän päivän kontrollikäynnissä - kun reiluun kahteen viikkoon ei ole enää ollut mitään lääkitystä -  kaikki arvot yhtä maksa-arvoa lukuunottamatta ovat kauniisti viiterajojen sisällä ja sekin arvo enää vain ihan aavistuksen koholla verrattuna siihen aikaan, jolloin kortisonikuuri oli vielä päällä. Eli laskenee sekin viiterajoihin takaisin ihan kohta. Verihiutalearvoissa ollaan jo viiterajojen yläpäässä, joten eipä tosiaan siitä huolta, että niiden osalta kyse olisi ollut jostain muusta kuin anaplasmoosista.  Aivan huippua, koira todellakin on nyt sekä kliinisesti että verikokeiden perusteella täysin terve! 

Päivitys 11.10. 2013. Kaiku on edelleene terve kuin pukki, tosin sillä todettiin heinäkuussa rytmihäiriöitä ihan muun käynnin (nielutulehdusepäily) yhteydessä, jotka S. Lamberg kuitenkin totesi seuraava päivänä täysin vaarattomiksi eteislisälyönneiksi. Sydämessä itsessään ei havaittu mitään rakenteellista ongelmaa. Mutta ei ole kuulemma myöskään mahdotonta, etteikö lisälyöntien takana olisi taannoinen anaplasmoositartunta, se on raju tauti sanoi eläilääkäri Seppo. Pääasia on se, että niistä ei tarvitse välittää ja kontrolleihin mennään mikäli jotain oiretta ilmenee.  

Päivitys 19.9.2014. Päiviteenpä tätäkin taas välillä, tänään tuli vaihteeksi uusi anaplasmoositapaus taas tietooni. Kaiku on edelleen terve koira näiltä osin, normielämää jatketaan ja yriteään muistaa iloita siitä ihan jokaikinen hetki. 

Päivitys 17.5.2015. Eipä ole anaplasmoosista ollut havaintoakaan, Kaikun kanssa elellään siis edelleen ihan normiarkea ja se on mahtava asia se! 

Laitetaanpa tähän vielä tiivistetty pläjäys koko taudista, yksityiskohtaisempia kuvauksia taudin kulusta löytyy päivityksistä marrakuusta 2012 lähtien. Toki koko syksyn päivitykset liittyy tavalla tai toisella anaplasmoosin, meillä ei vaan silloin ollut vielä diagnoosia. Kaikun anaplasmoosia hoitaneet omalääkärit eläinlääkäriasema Mevetissä ovat olleet (diagnoosi siis tehtiin Aistissa, jossa vaadimme punkkitestejä) ELT,  dosentti, Minna Rinkinen ja  ELT, dosentti, Leena Saijonmaa-Koulumies, joille kuuluu ISO kiitos asiaan paneutuvasta hoidosta ja erityisesti Minnalle myös Kaikun verihiutalekatomysteerin selvittämisestä.

Oireet (joista kaikki ei välttämättä liity ko. tautiin, mutta jotka ihan kaikki ovat nyt joka tapauksessa poistuneet). Ylipäänsä se pääasiallinen "oire" oli ehkä juuri se, että välillä koira tuntui olevan ihan ok ja täynnä tarmoa, välillä jotenkin vaisu. Seuraavat oireet tulivat ja menivät, kunnes kinnerjänneturvotus alkoi oikein kunnolla, josta myös seurasi pysyvämpi vaikeus nousta makuulta ylös. Tai nousihan se toki, mutta käytti selvästi kroppaansa erilailla.

• epämääräistä ontumista päivän, pari kerrallaan, josta vaikea sanoa missä jalassa on vika, vai onko missään
• istumishaluttomuutta esim. treenatessa perusasentojen osalta
• vaikeuksia nousta makuulta ylös, välillä parempia kausia, ennen diagnoosia se oli jo varsin hankalaa
• toisessa kintereessä turvotusta, johon  lepo- taikka kylmähoito ei juurikaan vaikuttanut positiivisesti
• toisinaan sellainen tunne, että onko koiralla nyt varmasti kaikki ok, vai onko se vaan väsynyt
• takapään venyttely loppui tyystin jossain vaiheessa
• ei halunnut välillä lainkaan leikkiä vetoleikkejä
• vältteli toisinaan hyppäämistä, toisinaan ei
• ei hakenut toista koiraamme leikkimään entiseen malliin
• ei enää nukkunut aikaisemmissa mielipaikoissan sängyn tai olkkarin pöydän alla (= niihin pitää vähän ryömiä ja mites ryömit, jos joka paikkaa kolottaa ja särkee)
• haukotteli puolinaisesti, leukanivelet kipeät 
• Kaikulle tyypillinen iloinen ilme oli monesti poissa

Diagnoosi tehtiin kliinisten oireiden, positiivisen punkkipikatestin, sekä verikokeissa havaitun taudinkuvaan kuuluvan verihiutalekadon perusteella.

Lääkitys:

• doximycin 100 mg x 2 x 2 /vrk. Tätä annostusta syötiin 6 viikkoa, sitä ennen viikko puolet pienemmällä annoksella (uusin tieto suosittaa siis tätä isompaa annostusta, jota diagnoosin tehnyt eläinlääkäri ei ilmeisestikään tiennyt)
• verihiutalekatoon prednison, aloitusannos 40mg/vrk, jota vähennettiin aina parin viikon välein (saattaa olla, että alunperinkään ei olisi tarvittu näin suurta aloitusannostusta, mutta sille ei nyt enää mitään voi)
• närästykseen ja mahaa suojaamaan 10 päivää Antepsiniä prednisonannostuksen ollessa suurimmillaan (koska samaan aikaan oli vielä raju kuuri doximyciniä menossa)
• antibioottikuurin aikana päivittäin yksi Gefilus Basic maitohappobakteerikapseli

Kaikulla pysyi maha koko lääkityksen ajan todella hyvin kunnossa.  Tarkkana piti itse olla siinä, että edellä mainittujen lääkkeiden välillä noudatettiin varoaikoja. (Tästä päivittäisestä "dosetista" löytyy kuva aikaisemmista kirjoituksista).

Doximycinkuurin aloittamisen jälkeen jo parissa vuorokaudessa tapahtui selkeä muutos yleisvoinnissa ja mm. istuminen muuttui taas normaaliksi. Reilun viikon jälkeen Kaiku alkoi olla kliinisesti kutakuinkin normaali koira, tosin kinnerjänteessä ollut turvotus vielä pysytteli sitkeästi paikoillaan, lieventyneenä kylläkin. Lisäksi sillä oli leukanivelet muutaman päivän selvästi kipeät vielä antibioottikuurin alkuvaiheessa. Kortisonikuuri oli ns. piste i:n päälle, eli se poisti vuorokaudessa myös turvotuksen kintereestä. Sen jälkeen hoito onkin ollut lähinnä verikontrollia ja kortisonin asteittaista laskemista.

Kortisonikuuri toi valitettavasti mukanaan myös siuvaikutuksia. Annostuksen ollessa oli yli 20mg/vrk, Kaiku oli selvästi välillä vähän poissaoloeva ja mahdollisesti voi myös pahoin, ainakin näytti siltä.  Lisäksi siltä hävisi reilussa viikossa lihaksista suurin osa ja ekat pari viikkoa oli armotonta juomis- ja pissarallia. Kaikki nämä ovat ihan tiedettyjä sivuvaikutuksia, mutta siitä huolimatta varsin ikäviä. Kaiku taisi olla henkisesti eniten kipein juuri silloin, kun kortisoniannostus oli suurimmillaan? Annoksen laskiessa alle 10mg:aan/vrk kaikki sivuvaikutukset katosivat ja koira vaikutti sekä fyysisesti että henkisesti vallan terveeltä. Jota se on ollut siis nyt jo useamman viikon ajan. Jippii! 

Jep, eihän tässä mene enää kuin pari kuukautta seuraavan punkkikauden alkuun, että silleen. Mutta nyt iloitaan!