Koira, ai miksikö: osa 2, arjen sankarit

Jos edellisestä päivityksestä jäi kenties liikaa siirappia suupieliin, kun arki koiran kanssa vaikutti olevan silkkaa ihqua ja ihmisen henkistä kasvua, niin laitetaanpa perään jatko-osa arjen sankarit (sankaruus voi tarkoittaa tässä yhteydessä joko koiraa taikka ihmistä, it´s your choice). 

Voi olla, että tarkoituksesi ei ollut hankkia sylikoiraa, mutta sille ei nyt vaan mitään voi, jos koiran sisäsyntyiset geenit siihen velvoittavat.

Koirilla on myös monesti yllättävän pitkä kuono ja sen päässä kaikkialle ehtivä kirsu. Mitä isompi kirsu koiralla, sitä parempi, sanoo perheemme toinen hihnanjatke. Kuten vaikkapa eräällä mudinpoikasella.

Ihannetilanteesa koiran kanssa lenkkeillään tällaisissa maisemissa ja nautiskellaan...

...reaalimailmassa näky lenkin jälkeen on usein kuitenkin tämä (kuvittele itse märkien pyyhkeiden haju ja hiekka lattikaivon tukkeena).

Koirakirjoissa poikkeuksetta kehotetaan olemaan johdonmukaisia kaikessa opetuksessa. Kyllä, johdonmukaisuus ja säännöllisyys ovat tosiaankin koiralle tärkeitä: "me ei olla muuten saatu vielä meidän aamujuustoa."

Päikkärit on parasta - koiraa harkitsevan on hyvä tiedostaa se, että samaa mieltä on myös moni koira.  Päikkäripaikkoja ei koskaan siis voi olla liikaa.

Varokaa nukahtelevaa koiraa! Monet koirat ovat varsinaisia lahjakkuuksia nirvanaan vaipumisessa, paikassa kuin paikassa.

Koira, tuo omaa ihmistään palvova uskollinen ystävämme? "Ei me vaan mitään kuultu...mikä paikka??"

Joskus tuntuu kieltämättä vähän hassulta, kun ihminen pohtii koiran hankintaa ja keskittyy miettimään jaksaako lenkittää koiraa tarpeeksi. Mikä on sinänsä erittäin tärkeä asia, toki, mutta aika pieni osa koiran kanssa asumista. Yhtä olennaista olisi miettiä samalla sitä, haluaako myös sen kirsun siihen olohuoneen pöydälle iltapalan viereen vaiko ei.

Jos koirakuume iskee, asiaa kannattaa siis miettiä. Vaikka näiden asioiden kautta.