Eilen käytiin Kaikun kanssa kinnerkontrollissa ja hyviä uutisia saatiin. Tosin vieläkin pitää harrastaa muutama viikko rauhallisia hihnalenkkejä (= kunnes makuulta ylösnousussa koira varaa painoa normisti myös toiselle jalalle), mutta mitään operoimista vaativaa hommaa ei kintereessä vaikuttaisi kuvienkaan perusteella (edelleenkään) olevan. Huippua! Aika parantaa ja sen kanssa on meikäläisenkin hermorakenteen nyt elettävä. Erityisesti helpotti se, että samassa rauhoituksessa kuvattiin yksintein myös lonkat ja selkä, eikä niissä mikään viittaa siihen, että ylösnousuvaikeudessa olisi tai olisi ollut kyse nivelrikosta tai jostain muusta yhtä kurjasta. Kyllä se on vaan venähtänyt kinnernivel/jänne, joka on vaivan syy. Edelleen on epäselvää mistä moinen vaiva tuli, mahdollisuuksia on toki tsiljardeittain. Koska Kaikulaisen askellajit erityisesti mökillä ovat laukka ja loikka, on hyvin todennäköistä, että se on jossain vaiheessa kesää itsensä telonut. Ja kun mitään yksiselitteisen selkeää ja pysyvää oiretta ei ole ollut (eikä kukaan huomannut), ollaan sitten rasitettu koiraa ja koiran kinnertä ihan normisti. Mistä sitten on seurannut se, että siipeensä jo vähän saanut kinner todella äityi ja turposi. No, menneille ei mitään voi, joka tapauksessa kontrollin tulos oli hyvä: paraneminen on käynnissä ja se on pääasia.
Viime viikkoina ei pahemmin ole treenikärpästäkään meidän kulmilla näkynyt. Energia on mennyt lähinnä Kaikulaisen kinnervaivan pähkäilemiseen. Noin kerta viikkoon ollaan kuitenkin käyty pienellä porukalla treenimässä enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti. Toki myös lenkeillä tehdään aina perusasentoja, pätkiä seuruuta ja jääviä. Viime sunnuntaina saatiin Arwon haukkumiseen hyviä käytännöllisiä vihjeitä, joita yritetään nyt myös noudattaa. Onhan se selvää, että koiran älämölö ei temppuja tehdessä vähene, mikäli se pääsee tavoitteeseensa metelöimälläkin. Jotenkin harmittaa, että sen kanssa ei ole alusta saakka asiaan puututtu (kun ei ole ollut sitä selkeää tavoitetta), koska Arpaleenalla ei mitään motivaatio-ongelmia ole ollut minkään jutun tekemiseen. Jos Arpaleena tietää, että palkaksi on tulossa nakki, se kyllä tekee ja hyvinkin iloisesti. Meillä on siis yhteensä yksi aika potentiaalinen tokokoira: toinen ei koskaan ylimääräisiä ääntele, mutta sillä saattaa motivaatio pätkähtää ihan noin vaan ja toinen ääntelee, mutta motivaatio kestää. Jos siis mennään kokeisiin, molempien kanssa on syytä itse vähän tsempata. Se mitä haluaisin nyt talvella harrastella olisi hakuilu silloin ja tällöin, koska molemmat koirat tietää jutun juonen ja omaan silmään vaikuttaisivat asiasta myös tykkäävän.
Tässäpä pääasialliset kuulumiset tällä kertaa. Meillä elellään siis melkein jo normaalisti, ulkoillaan, köllitään sohvalla, rapsutellaan mahaa ja tehdään pieniä temppuja. Mikäs tässä siis ollessa.
Päivän kuva: kohta ollaan taas näissä tunnelmissa, mikä ei taida porkkispoikia ollenkaan haitata?
Ihailen, kun teidän koirien kanssa niin paljon trenataan ja harjoitellaan. Itsekin olin kyllä aikonut, mutta se on kyllä niin, että sitä vain koirat on kaikessa mahdollisessa mukana ja liikutaan paljon.
VastaaPoistaHalla myös liikkuu enimmäkseen loikkien ja laukaten, jos haluaa mennä kovaa. Ei juuri koskaan kaunista ravia, kutn Hukka. vai miksi sitä sanotaan, normaalia juoksua. Nyt paksussa hangessakin hyppii kuin aropupu, jos jokin mielenkiintoinen on edessä. Toivottavasti ei tule rasitettua liikaa! Hiihtoretkeen menee nyt helposi 3 tuntia tai enemmän. Vauhti on kyllä koiran haluama ja haistella saa välillä mielenkiintoisia juttuja. Joita riittää.
Mukavia harrastushetkiä, t: Halla ja emäntänsä Lapista
Voi hitsit, mä taas kannan jatkuvasti "morkkista" siitä, kun koirien kanssa tehdään tätä nykyä ihan liian vähän mitään järkevää, joitakin pikkujuttuja lenkeillä ja satunnaisesti sitten kimpatreenejä. Ja siis kateellisena luen miten kivaa on Hukalla ja Hallalla, kun saavat olla kaikessa mukana ja tehdä ja touhuta, eikä tartte olla kerrostalossa kaupungissa hissukseen. Me kun ei voida olla maalla kuitenkaan kuin pari päivää viikossa parhaimmillaankaan.
VastaaPoistaAi niin, jos et ole koskaan käyttänyt koiria hierojalla, niin suosittelen kyllä - selvästi oli nautittavaa hommaa Hallan isukinkin mielestä ja vaikutti kyllä myös sen liikkeisiin, vaikka mitään kamalia jumeja ei löytynytkään.
VastaaPoistaVarmaan oliskin hyvä käyttää. JOka päivä haluaisivat pitemmän puoleisen joka kohdan silityksen. Hukka nukkumaan mennessään ja Halla aina aamuisin. Heittäytyy oikein pitkälleen ja päivä ei ala ilman sitä. Tänään hiihdettiin Hallan kanssa n. 10km, sitten vielä illan kävelylenkki päälle. Puiston ulkopuolella ja omilla reiteille paljon irti. Kun omatkin jäsenet kaipaa hierontaa, niin varmasti koirakaverinkin.
VastaaPoista