Verihiutalekatomysteeri (anaplasmoosi)

Kolme viikkoa doximycinkuuria on nyt takana, josta kaksi isommalla annostuksella. Kaikun vointi on ollut viime päivinä erittäin hyvä, mutta kaikenlaista uutta mysteeriä on tullut kuvioon. Kävi nimittäin ilmi, että verihiutalearvo konelaskennassa on radikaalisti erilainen kuin käsinlaskennassa ja nimenomaan niinpäin, että konelaskenta antaa normiarvoja, käsinlaskenta katastrofaalisen huonoja. Selitykseksi arvioitiin ensin se, että käsinlaskenta tehtiin kahdella ensimmäisellä kerralla vasta vuorokausi konelaskennan jälkeen, mutta tänään tuloksena oli aivan sama tilanne, vaikka laskennat tehtiin lähes samaan aikaan. Tästä on seurannut kuulemma se, että eläinlääkäriasemamme käy nyt laitevalmistajan kanssa asiasta keskusteluja. Missä selitys, sitä ei taida kukaan vielä tietää. Onhan sekin - kai? - aina mahdollista, että anaplasmoosiin tyypillisenä oireena kuuluva verihiutalekato jollakin tavalla "eroaa" normista, mikä sekoittaa koneen toimintaa? No, odotamme jännityksellä mitä tässä episodissa vielä tapahtuukaan, toivottavasti joku innostuisi setvimään asiaa ihan urakalla, onhan tämä aika kiinnostava akateeminenkin case, sanoisin.

Lisäys: tästä blogitekstistä mm. löytyy mysteerin ratkaisu

Koska labrassa tehty käsinlaskenta tuotti jatkuvasti erittäin alhaisia verihiutalearvoja, eikä muutosta parempaan ollut systemaattisesti tapahtunut (vaikka kone toista mieltä olikin) aloitettiin Kaikulle tämän viikon maanantaina varmuuden vuoksi myös kortisonikuuri verihiutalekatoa hillitsemään (aloitusannos 40mg/vrk prednison). Tänään kontrollin tulos olikin varsin positiivinen: myös käsinlaskennan mukaan verihiutalearvo on lähtenyt selkeään nousuun jo kolmessa vuorokaudessa (samaa mieltä oli konelaskenta, mutta liikutaan vaan erilaisilla satatuhatluvuilla...). Vielä ei olla viitearvoissa, mutta eipä toisaalta enää myöskään akuuteissa riskiarvoissakaan. Hieman kyllä hirvittää se, että koirapojan todellinen verhiutalemäärä on saattanut olla lähellä nollaa jo aika pitkään...Kaikki muut veriarvot (laaja verenkuva) edelleen ok.

Siitä huolimatta, että meillä on hyviä kokemuksia kortisonista autoimmuunitautien hoidossa (partiksemme Metku sairasti hemolyyttistä anemiaa, mutta eleli vuosikausia ihan normielämää oikealla lääkitystasolla), aina tietty hirvittää kortisonin mahdolliset sivuvaikutukset. Kuin myös se, että se saattaa hidastaa sekä varsinaisen taudin hoitoa että altistaa myös uusille infektioille. Toistaiseksi tulokset ovat kuitenkin olleet todella hyviä: kinnerjänteessä pari kuukautta sitkeästi ollut turvotus katosi kortisonilääkityksen aloittamisen jälkeen totaalisesti taivaan tuuliin ja lisäksi näyttää siltä, että viimeisetkin mahdolliset nivelkivut ovat nekin kadonneet, mukaan lukien hetken aikaa vaivannut "haukotteluongelma." Päällisinpuolin katsottuna kotona on siis nyt terve koira. Vaikka myös doximycin auttoi selvästi olemiseen ja teki makuulta ylösnoususta lähes normaalia, on kortisoni ollut tässä ns. piste iin päälle: mitään oireita ei näiltä osin enää ole. Sivuvaikutuksena on toki tullut lisääntynyt juominen + pissaaminen, mitä osattiin odottaakin. Aika pieni ongelma on kuitenkin viedä koiraa ulos vähän useammin etenkin, kun molemmat voimme tehdä etätöitä. Ja sekin todennäköisesti vähitellen tasaantuu. Toivottavasti päästään nopeasti tarpeeksi turvallisiin arvoihin ja voidaan kokeilla kortisonin vähentämistä, että muita sivuvaikutuksia ei kamalasti ehtisi tulla.

Kaikun lääkitys tällä hetkellä on siis doximycin 2 x 100mg x 2/vrk ja prednison  2 x 20mg /vrk. Mahan hyvinvointia ajatellen annetaan päivittäin myös Antepsiniä ja Gefilus basic maitohappobakteereita. Antepsinikuuri aloitettiin viime sunnuntaina Kaikun oksennettua aamulla ja koska sillä oli ollut muutenkin "tapana" vähän nieleskellä iltaisin ja öisin. Maha on muuten pysynyt näillä tosi hyvin kunnossa, nieleskely katosi Antepsinin aloittamisen jälkeen tyystin. Antepsiniä ei kuitenkaan anneta enää kuin muutama päivä, kun ei sitäkään voi eikä ole järkeäkään jatkuvasti syöttää. 

Viikon päästä mennään jälleen kontrolliin (vaikka ell olikin sitä mieltä, että parin viikon päästä riittäisi), sillä oman joulumielen kannalta olisi aika kiva tietää onko suunta anaplasmoosiradalla oikea. Ja onneksi myös vakuutusyhtiöltä tuli oikein kiva päätös, on muuten tasan ensimmäinen kerta ikinä, kun haetaan jotain vastinetta koirien vakuuttamiselle, jotta sietää ollakin aika anteliaalla tuulella, sanoisin.

Päivän kuva: koiraihmisen välttämätön perusvaruste ;-), eli liitutaulumaalilla maalatut keittiönkaapit, joihin saa näppärästi tarvittaessa rakennettua "dosetin" koiran lääkityksiä varten. (Jotta meikäläiset ei ihan ufoilta vaikuta niin todettakoon, että kaapinovet on maalattu ko. maalilla jo ajat sitten, eli tällä sisustusratkaisulla ei todella ole mitään tekemistä Kaikulaisen sairastamisen kanssa sinänsä).  Vaikka varsinaisia lääkkeitä on vain kaksi, niiden toimintaa saattaa sotkea maitohappobakteerit ja Antepsin, joten keskinäisistä varoajoista on syytä pitää huolta (mieluusti ainakin se 2-3 tuntia varmuuden vuoksi). Ja jotta pystytään pitämään kutakuinkin säännöllisiä lääkitysaikoja ja lääkeannostusta elimistössä näin myös vakiona, on ihan paikallaan kirjata ylös milloin mitäkin on annettu. Toim. huom. perheemme toinen hihnanpää on suorastaan erikoistunut erilaisiin taulukkosysteemeihin, mikä saattaa osaltaan selittää tätä innovaatiota ja innostusta.