30.11.2012

Jännetulehdus olikin punkkivälitteinen anaplasmoosi!

Siinäpä se otsikossa tulikin. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että Kaikun kinnerturvotusta on hoidettu koko syksy väärältä pohjalta, kun  joitakin oireita ja diagnoosivaihtoehtoja on jätetty tyystin huomiotta. Pariakin ortopediä ollaan konsultoitu, röntgenkuvia otettu, vietetty rauhallisempaa lenkkielämää, annettu kylmähoitoa turvotukseen aina rasituksen jälkeen ja käyty hierojalla ja fyssarilla (joilla muuten EI pitäisi tosiaankaan käydä, jos koira sairastaa tulehdustautia, mutta eipä sitä silloin tulehduksesta tiedetty mitään). On epäilty myös omaa mielenterveyttä, kun ollaan ihmetelty istuuko koira normaalisti vaiko ei, tai venytteleekö se kunnolla takapäätään. Näin jälkeenpäin on helppo huomata se, miten suoraviivaisesti kaikki oireet liittyvät toisiinsa. Kuin myös ymmärtää miksi selkeää paranemista ei kintereessä tapahtunut, vaikka toimittiin ohjeiden mukaan ja vaikka kipulääke oireita selvästi vähensikin.

Ilman kunnon antibioottikuuria (doxisykliini), ei anaplasmoosi mihinkään nimittäin katoa.  Mitä pidempään se ehtii elimistössä jyllätä, sitä haastavampaa on myös sen häätö. Siksi harmittaa aivan erityisesti se, että ei ymmärretty vaatia verikokeita ja punkkitautitestejä jo ajat sitten. Kaikun löydökset kun ovat täysin oppikirjamaiset ja lisäksi sen verihiutalearvot olivat ehtineet mennä jo katastrofaalisen huonoiksi. Nyt, kun on takana viikko oikeaa lääkitystä, on paraneminen ollut suorastaan häkellyttävän nopeaa.

Opittiin tästä tarinasta - jälleen - se, että kannattaa ajatella myös itse. 

Muutama päivä ennen diagnoosia leikimme urakalla Dr. Housea.  Me molemmat perheen hihnanpäät olimme yhtä mieltä siitä, että nyt mättää diagnoosissa (tai sen puutteessa) joku ja pahasti ja koska erilaisten asioiden välisten yhteyksien pähkäileminen kuuluu kumpaisenkin työnkuvaan, oli siis tartuttava toimeen itsekin. Ja mitä enemmän erilaisia oireita kaiveltiin ja selviteltiin, sitä useammin tuli vastaan juuri tämä tauti, esimerkiksi täältä tai täältä - onneksi positiivisiakin tarinoita  löytyy ja koira paranee taudista nopsaan. Tässä myös tuore (2013) linkki anaplasmoositapaukseen ja erityisesti siihen kuinka vaikea on tehdä oikeaa diagnoosia, kun negatiivinenkaan testitulos ei välttämättä ole tae siitä, etteikö tartuntaa voisi olla. Mitä nopeammin saadaan hoito aloitettua, sitä parempi ennuste. Vaikka eläinlääkäri takuulla tekee parhaansa, ei eläinlääkäri koiraa samalla tavalla voi koskaan tuntea - mikä sen käytöksessä ja toiminnassa on siis muuttunut - kuin oma ihminen. Kaikun tapauksessa päänvaivaa lääkäreille aiheutti mm. se, että sen liikkeet olivat lähes koko ajan puhtaat, vaikka kintereessä olikin näkyvä ongelma ja ylösnousu makuulta oli välillä varsin hankalaa. Kumpikaan ortopedeistä ei myöskään osannut sanoa mitä "pehmytosaturvotus" jalassa oikein on, saatika mistä siihen tullut. Mutta eivätpä myöskään ehdottaneet asian tarkempaa tutkimista esim. ultralla taikka näytteellä röntgenin lisäksi. 

Syy Kaikun sairastumiseen oli siis viheliäinen ja pirullinen punkki! Mistä anaplasmoosissa on kyse, siitä löytyy lyhyt suomenkielinen info esimerkiksi tästä tai tästä ja vähän perusteellisempi ja tieteellisempi puolestaan vaikkapa täältä. Jälkimmäisestä lähteestä käy ilmi mm. myös se, että positiivinen testitulos ei välttämättä tarkoita sitä, että koira ikinä saisi kliinisiä oireita, joten siihenkään ei pidä liikaa tuijottaa, jos koiralla ei ole taudille muuten tyypillisä piirteitä. Kerran taudin sairastettuaan koira voi olla lopun ikäänsä kantaja ja pysyä terveenä - tai sairastua uudestaan. Vastaavasti negatiivinen tesitulos ei tarkoita sitä etteikö tautia olisi, jos oireet ja verenkuvan tulokset muuten sopii kuvaan. Suosittelen lukemista!  Syy siihen miksi tautia ei meillä diagnostisoitu heti ensimmäisten oireiden ilmetessä lienee osin se, että anaplasmoosi on vielä melko harvinainen - kuten muutkin punkkivälitteiset taudit. Toisaalta tässä piilee myös yksi erittäin hyvä kysymys: onko diagnoosien vähäisyys seurausta siitä, että oikeita diagnooseja ei "osata" tehdä,  vai siitä, että tartuntoja on faktisesti niin vähän? Se miksi tällaisia aatoksia tulee mieleen johtuu ensinnäkin siitä, että jo vuonna 1997 on esimerkiksi Helsingin viheralueiden punkeissa havaittu kyseistä tautia, ja toisekseen siitä, että mitä enemmän koiraa "ehditään" hoitaa ties vaikka millä, sitä vaikeampaa voi olla positiivisen näytteen saaminen punkkitautiepäilyissä. Tästä haasteesta lisää esimerkiksi tämän linkin lopusta. Yksi negatiivinen testitulos ei siis aina ole tae siitä, että koira ei punkkitautia sairastaisi, josta  tämä tarina kesältä 2013 on hyvä esimerkki!

Alla Kaikun sairaskertomus tiivistettynä ensimmäisistä oireista aina diagnoosiin saakka siltä varalta, että joku muukin mietiskelee koiransa epämääräisiä oireita ilman selkeää diagnoosia. Tarkoitus ei ole "pelotetella" (ja siis Kaikukin parani taudista kokonaan) ja saada aikaan joukkohysteriaa punkkien suhteen, mutta pidän kuitenkin itse tärkeänä muistuttaa myös siitä, että joskus se hoidettava näkyvä löydös (nivelessä, jänteissä tms.) onkin seuraus jostain ihan muusta kuin varsinainen syy koiran kipuiluun. JOS koiralla sattuisi olemaan anaplasmoosi, oikea lääkitys tehoaa varsin nopsaan ja on hyvin todennäköistä, että koira paranee aivan täysin. Vaikka ymmärrän varsin hyvin sen, että antibiootteja ei pidä kenenkään turhaan syödä (jos halutaan, että vielä tulevaisuudessakin antibiootit tepsii), en kuitenkaan näe siinäkään kamalasti järkeä, että epämääräisiin oireisiin syödään esim. kuukausikaupalla kortisonia ja kipulääkkeitä, jos viikon antibioottikuurilla saisi ainakin jostakin asiasta selvyyttä. Viikon kuuri ei siis taudin hoitoon suinkaan riitä (4 viikkoa vähintään), mutta antibiootin tehosta voi viikossa saada jo hyvinkin viitteitä. No, en ole eläinlääkäri koulutukseltani ja edelleenkin  olen sitä mieltä, että asiantunteva ammattilainen kyllä tietää mitä tekee. Mutta myös oma ajattelu on aina sallittua ja eläinlääkäreilläkin on erilailla kokemustietoa erilaisista taudeista.

Kaikun oireet tiivistettynä:

Liikkuminen oli pääosin koko ajan täysin puhdasta, eikä Kaiku esim. varonnut laukkaamista, eikä pääosin hyppäämistäkään vapaana ollessaan tms. mitenkään niin, että oltaisiin kiinnitetty siihen erityisen paljon huomiota. Taudin kuvaan kuuluu kuitenkin moninaiset nivel- ja jänneoireet, jotka voivat välillä olla vähäisempiä ja välillä pahempia.
  • epämääräinen etujalan muutaman askeleen ontuminen noin viikon
  • treenatessa ilmaantui viive istumisissa ja maahan menoissa, ei myöskään halunnut maata pitkään paikallaan -> näissä ei ollut aikaisemmin mitään ongelmia.
  • makuulta ylösnousussa eriasteista vaikeutta, välillä kutakuinkin normaalia, ennen diagnoosia jo varsin vaikeaa ja koira selvästi vältteli ylösnousua (= makaili pitkän aikaa samassa paikassa)
  • lakkasi venyttelemästä takapäätään seistessä, vaikka kyljellään ollessaan venyttelikin itseään hyvin joka suuntaan
  • ei istunut kunnolla molempien istuinluidensa päällä
  • oli toisinaan aavistuksen apeahko sisällä, vaikka ulkona kutakuinkin koko ajan hyvinkin reipas 
  • turvotusta vasemman takajalan kintereen etupuolella, turvotus tuntui välillä kutistuvan, välillä kasvavan ja vaihtavan paikkaa
  • kerran puruluuta syödessä ikenistä voimakkaasti verta (verihiutalekato!), n. viikko ennen diagnoosia
  • pitkään jatkunut karvanlähtö (jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta joka loppui kuin seinään antibioottikuurin alettua)
  • hieroja ja fyssari huomasivat selässä kauttaaltaan kireyttä ja eriasteista jännitystä jaloissa 
Virheellinen päättelyketjumme meni siis näin: loppukesän ontuma oli joku ihan typillinen riekkumisvamma, syyskuun kannuskynnen repeäminen ja erilaiset tassusuojaviritykset kuormittivat vasenta kinnertä, joka oli jo aikaisemmin ehkä saanut siipeensä jostain ja joka nyt rasittui kunnolla -> oikea puolikin meni jumiin -> näistä johtuen vaikeus istua ja nousta ylös -> jännevammat paranevat varsin hitaasti ylipäänsä. 

 Lääkärikäynnit ja toimenpiteet:
  • yleislääkärilllä etujalan ontumisen vuoksi 25.7, ei havaittu muuta kuin etujalan ontuma 2/5, hoitona lepoa ja kipulääkettä (jota ei lopulta annettu kuin 3 päivää). Ontuminen loppui kuitenkin ”itsestään". 
  • elokuun lopussa hierojalla, joka totesi toisen takasen kintereessä "jotain." Hieroja löysi kireyttä selässä ja hieronta näyttikin vaikuttavan positiivisesti koiran kaikkeen liikkumiseen kuin myös ylösnousuihin. Eleltiin ja treenailtiin hetken aikaa ihan normaalisti (ks. myös oireet yllä).
  • syyskuun puolivälissä vasemman etujalan kannuskynsi repesi ulkoillessa -> sen kuorinta päivystyksessä ja tassun suojausta kolmisen viikkoa. Epäiltiin, että tämä olisi vaikuttanut vasemman takasen ylirasittumiseen, ks. seuraava kohta.
  • 12.10 illalla myöhään Kaiku ulvahti ylösnoustessaan ja huomattiin sen vasemmassa jalassa kintereen etupuolella patti. Laittoi kuitenkin painon lähes heti jalalle ja liikkui ulkona normaalisti, mutta ei lainkaan varannut painoa jalalle ylösnoustessaan.
  • Käynti ortopedillä 13.10, joka totesi kintereen etupuolella olevan turvotuksen todennäköiseksi syyksi jonkinlaisen trauman, mahdollisesti jo aikaisemmin tapahtuneen, joka jostain syystä äityi nyt uudelleen oireilemaan. Ei kuvattu, hoidoksi lepoa ja kylmäystä rasituksen jälkeen. Ei erikseen mainintaa siitä, että koira olisi erityisesti varonut jotakin niveltä tms. sitä käsiteltäessä. Turvotus jalassa laski liikkuessa ja tuli takaisin levossa. Ei aristellut kinnertä kosketeltaessa eikä liikkeissä myöskään havaittu mitään epäpuhtautta, ulkona täysin normaali liikkuessa, mutta ylösnousu makuulta hankalaa. Annettiin kevyt viikon kipulääkekuuri (Rimadyl 25 mg/vrk), mikä vaikutti selvästi siihen, että ylösnousu oli lähes normaalia.
  • 29.10 käytiin kontrollissa toisella ortopedillä, joka totesi saman kuin edellinenkin: pehmytosaturvotusta vasemmassa takasessa kintereen kohdalla, liikkeet normaalit. Kaiku myös kuvattiin (lonkat, polvet, kinner), diagnoosina mahdollisesti "jonkinlainen tulehdus", ei nivelrikkolöydöksiä missään. Lepoa ja kylmäystä hoidoksi.
  • 19.11 käytiin fyssarilla, koska Kaikun ylösnousu oli jälleen muuttunut selvästi huonommaksi, eikä se myöskään istunut enää lainkaan kunnolla molempien istuinluidensa päällä. Fyssari totesi huomattavaa kireyttä myös oikeassa takasessa kauttaaltaan ja Kaiku oli muutenkin kokonaisuudessaan kireä ja jännittynyt. Saatiin jumppaohjeita, joita alettiin tekemään. Olettamus oli, että vasemman takasen kipeys oli jumittamassa hyvää kyytiä oikeaa puolta.
  • 22.11 mentiin  päivystykseen samalle eläinlääkäriasemalle, jossa oltiin käyty fyssarilla. Kaiku ei kunnolla päässyt enää omin voimin makuulta ylös, tilanne siis paheni fyssarikäynnin jälkeen. Kiintoisaa se, että liikkeet olivat edelleen normaalit, jahka se oli päässyt ylös. Todettiin lääkärille, että halutaan verikokeet ja punkkitesti. Verinäyteessä todettiinkin varsin raju verihiutalekato + anaplasmoositesti oli positiivinen. Muut veriarvot ok, eikä kuumettakaan ollut. 
  • aloitettiin välittömästi doximycin-kuuri, 2 x 1 tabletti (100mg) vuorokaudessa. Jo seuraavan päivän illalla Kaikun ylösnousu oli selvästi parempaa ja muutaman päivän päästä se myös istui muutaman kerran jälleen kunnolla.
  • verikontrolli 29.11, samalla siirryttiin tutun ja omalla osaamisalueellaan varsin gurun maineessa olevan ja jo kokeneemman eläinlääkärin potilaiksi, josta meilläkin on jo parivuosikymmentä hyvä kokemuksia. Kontrollissa todettiin verihiutalemäärän lähteneen reippaaseen nousuun antibioottien vähentäessä tulehdusta. Samalla doximycin-annostus nostettin ylärajoille, eli 2 x 2 tablettia (100mg) vuorokaudessa. Jolla olisi ollut siis hyvä aloittaa samantien.
 
Nyt viikon antibioottikuurin jälkeen Kaiku on kaikkinensa paljon notkeampi ja joustavampi kuin kuukausiin, makuulta ylösnousu on jo niin helppoa, että siihen ei tule kiinnittäneeksi juurikaan edes huomiota.  Se on myös silmin nähden iloisella mielellä, vaikka ei missään vaiheessa mikään kamalan vaisun oloinen ole ollutkaan ja venyttelee taas seisaallaankin takajalkojaan oikein pitkäksi. Anaplasmoosiin kuuluu tyypillisesti myös anemia, mutta sitä ei Kaikulla ollut, mikä selittänee osaltaan sen pirteyttä koko syksyn ajan. Ulkona riittäisi virtaa kuin pienessä kylässä, mutta verihiutaleiden vähyyden vuoksi ohjeena on pyrkiä välttämään kolhuja, joten hihnassa/fleksissä kuljetaan vielä siihen saakka, kunnes arvot ovat palautuneet normaaleiksi (mikä hyvällä tuurilla voi olla jo ensi viikon kontrollissa!) No, eipä tässä kiireitä, kun vihdoin on diagnoosi ja selvästi vaivaan tepsivä lääke. 

Että tällainen tarina tämä. Ja käytössähän meillä on ollut Frontlinet, toisaalta punkkikausi on täällä etelässä niin pitkä, että ihan koko kautta ei aineita olla käytetty, mutta punkkisyyni on kyllä tehty ihan joka päivä.  Siitä ei myöskään vallitse lähteiden mukaan yksimielisyyttä kuinka nopeasti tauti tarttuu punkista koiraan eikä myöskään siitä, kuinka nopeasti mahdolliset oireet näkyvät. Joka tapauksessa kannattaa muistaa se, että punkki on kaikkea muuta kuin harmiton otus. 

PÄIVITYS 20.5.2014: edelleenkin Kaiku on täysin terve, nyt on reilu vuosi jo siitä, kun kaikki lääkitys lopetettiin. Tykkään. (Ja punkkisyynejä tehdään jokaikinen päivä. Suosittelen, oli litkuja, pantoja tai mitä tahansa käytössä)
PÄIVITYS 30.3.2015: Kaiku on terve koira edelleen, nyt on jo kaksi vuotta kaiken lääkityksen lopettamisesta. Jihuu!

26.11.2012

Haastetta

Piti kirjoittaa ihan toisenlainen juttu kuin osallistua haasteeseen,  nimittäin siitä,  että Kaiku sai viime torstaina vihdoin ja viimein diagnoosin epämääräisiin oireisiinsa: punkkivälitteinen anaplasmoosi. Hyvää se, että nyt meillä on diagnoosi johon rankka antibioottikuuri todennäköisesti tepsii hyvin, huonoa se, että tauti ei ole mitenkään helpoimmasta päästä saada ruotuun. Voi olla, että tulemme taistelemaan ko. taudin kanssa aika pitkäänkin. Voihan rähmä! Kevyesti hatuttaa myös se, että yksikään lääkäreistä, joilla ollaan pitkin syksyä laukattu epämääräisen ontumisen tai kinnerjännevaivan vuoksi, ei ole katsonut tarpeelliseksi tehdä punkkitestiä. Joten taudilla on ollut aikaa kehittyä ties vaikka mihin. Toisaalta, emmehän me itsekkään moista osanneet alkuun olleenkaan epäillä, eikä syyttelyt nyt mitään tai ketään auta. Eläinlääkintä on vaikea laji, kun "lajeja" on niin monia puhutaanpa sitten sairauksista, tai hoidettavien eläinten lajikirjosta.

Mutta kuten jo todettua, nyt ei vielä tekstiä tästä, vaan vastataanpa haasteeseen, jonka sain edellisen tekstin kommenttina. Lähipäivinä on tulossa kattavampi kuvaus Kaikun oireista ja itse taudista, jonka pyrin kirjoittamaan niin, että siitä voisi kenties olla hyötyä muillekin epämääräisten oireiden kanssa painiskeleville. Kunhan aikaa tähän nyt jostain ensin löytyy. Mutta palataanpa tähän tarkemmin tosiaan ihan omassa postauksessa.

 1. Valitse jokin koirarotu joka on täysin erilainen kuin omasi ja kerro mitä hyvää/toivottavaa/kiehtovaa ko. rodussa, sen käyttötarkoituksessa tai juurissa on.

Jostain syystä vinttikoirat ovat aina kiehtoneet, toisaalta noin pääsääntöisesti tykkään kyllä ihan kaikista koirista, roduilla tai ilman. Kaikilla on jotain kiehtovaa taustassaan ja toki se tausta on myös aina enemmän tai vähemmän kuhunkin koirarotuun liitettyä legendaa. Loppujen lopuksi puhutaan yhdestä ja samasta eläimestä, koirasta. Hyväkuntoinen vinttari on kyllä kieltämättä kaunis kuin mikä ja niissä kiehtoo myös tietynlainen "kesyttömyys." Erityisesti Azawakh on aina miellyttänyt silmää. Yhtään mitään en sitten kyllä niistä tiedä.

2. Jos oma koirasi osaisi yhtäkkiä puhua, mitkä olisivat luultavasti sen ensimmäiset, vahingossa suusta tipahtavat sanat?

Arwo: kaikki mitä maailmassa on, on mun, muistakaa se myös silloin, kun otan sohvalla pienet nokoset.
Kaiku: siis en nyt tajunnut?!?

 3. Onko sinulla sisaruksia? Mitä ja millaisia eläimiä he olisivat?

Kaksi sisarusta, joista toinen olisi ilman muuta orava ja toinen taitaisi kyllä olla koira.

 4. Jos saisit valita minkä tahansa työn, vaikka sinulle henkilökohtaisesti perustetun ennennäkemättömän toimen jossa olisi tavallisen hyvä päivätyön palkka, mikä tämä työ olisi ja millaisessa vuorokausirytmissä tekisit tätä työtä? Työ ei kuitenkaan saa olla esim. oma päivärytmi vapaapäivinä tai oman koiran henk. koht. hoitaja tms.

Olisin ilman muuta joko kirjailija ja kirjoittaisin megalomaanisen upeita puolifiktiivisiä teoksia juuri siinä aikataulussa, mikä parhaiten omaan päivärytmiin sopisi. Eli siis työpäivä olisi about  klo 12-20. Tai sitten olisin etologi (lapsuuden unelma-ammatti) ja työn ja vaapaa-ajan välillä ei juurikaan olisi eroa, istuisin jossain möksässä tekemässä havaintoja 24/7/ - rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että möksässä olisi myös näppärä pieni keittiö, jossa voisi valmistaa herkkuruokia (ja henkilökunta sitä varten ;-))kuin myös ihan asiallinen viinikaappi. Ja ihmisten ilmoillekin pitäisi joskus päästä.

5.Mikäli saisit valita itsellesi jotain ominaisuuksia eri villieläimiltä, mitä nämä olisivat? Esim. lepakon ns.kaikuluotaus

Hauska kysymys ja heti tulee mieleen montakin. Toisaalta haluaisinko sittenkään esimerkiksi koiran hajuaistia? Epäilen, että maailma haisee aika pahalta. Tämähän on vaikea kysymys! Kissan notkeus olisi ehkä aika jees? Yleisesti ottaen se voisi olla aika kiva juttu, että osaisi ottaa asiat sillä hetkellä sellaisina kun ne ovat edessä, eikä murehtia eilistä taikka tulevaa.

6. Onko olemassa koira jonka haluaisit, mitä et voi saada esim. hinnan, ympäristötekijöiden, tarjoamasi olojen tai kennelin suosion takia mitä et voi saada mutta jota ulkoilutat ja treenaat päiväunissasi? Esim. husky, vaikka asut Helsingin keskustassa olosuhteiden pakosta tai Tendingin huippukoirat, vaikka vihaat tokoa.

Oikeastaan ei ole. Toki on aika paljonkin rotuja, jotka eivät mielestäni nykyiseen elämänilanteeseemme ja asuinympäristöömme nimenomaan siellä Helsingin keskustassa (ja ihan vapaaehtoisesti ja tarkoituksella valittuna ;-)) välttämättä sovi, mutta enpä niistä toisaalta edes haaveilekkaan. Taidan olla aika realisti? Tätä nykyä ei muutenkaan ole oikeastaan mitään sen ihmeempiä kriteereitä koirille, kunhan ovat koiria - ja mieluusti pysyvät terveinä - se riittää. Ihan jokainen koira on ainutlaatuinen tyyppinsä ja siksi kiehtova oppia tuntemaan ja kunkin koiran ehdoilla mennään. 

7. Onko olemassa ehdoton ei?

Ehdottomasti!

8. Onko koirasi ns. pallohullu?

Kaiku kuumenee palloista aika paljon, toisaalta ei ole kyllä mikään maaninen ollenkaan, joten sanoisin, että ei taida olla. 

9. Kuuluuko asuntosi sisustukseen ruukkukasveja?

Kuuluu, mutta ne eivät näköjään voi kovin hyvin tällä hetkellä. Aijai, nyt keppiä itselle tästä!

10. Mitä eläinlajia harrastaisit, mikäli se ei olisi koira? (syystä tai toisesta, mieluiten perustelujen kanssa!) 

Itse asiassa voisin "harrastaa" melkein mitä tahansa, noin yleisesti ottaen pidän eläimistä yleensä, mukaan lukien ihan se tavallinen ötökkä tuvan lattialla kuin perusorava tai varis puussa keikkumassa. Kaikissa eläimissä kiehtoo se kokonainen maailma, mitä ne kantavat mukanaan ja mistä me ehkä hyvällä tuurilla joskus hoksaamme jotain. Siinä mielessä en oikeastaan harrasta edes koiria, vaan pikemminkin asun niiden kanssa. Koirien lisäksi meillä on ollut kissoja, kani, akvaario, undulaatteja ja jopa hetken aikaa pieni kotikanala. Arkeen on mahtunut myös aika aktiivinen ratsastuskausi. Tällä hetkellä ei ole mitään tarvetta eikä kyllä mahdollisuuttakaan laajentaa eläinlaumaa, koska en myöskään pidä lemmikeistä häkeissä. Parasta on katsella eläimiä ihan niiden luonnollisessa ympäristössään, kuten esimerkiksi vaikka lintulaudan vieraita.

Tässäpä tämä -kiitos hyvistä kysymyksistä! Omat kysymykseni ovat seuraavat ja haastan mukaan kaikki ne lukijat, jotka ovat treenilinjaisia joskus kommentoineet. Ja treenilijaiset tykkää siitä, jos muutkin innostuvat haasteesta.

1. Jos saisit muuttaa jotakin nykyisessä koiraharrastusmaailmassa, mitä muuttaisit?
2. Miksi sinulla on koiria?
3. Haluaisistko alkaa kasvattaa jotain rotua, mitä ja miksi? 
4. Mikä oli elämäsi ensimmäinen koirakohtaaminen, joka on jäänyt mieleen ja millainen tilanne oli?
5. Koulutetaanko koiria mielestäsi riittävästi noin arjen hallinnan näkökulmasta?
6. Millaisesta elämästä haaveilet, mitä tekisit, missä asuisit?
7. Mikä on/mitkä ovat koirasi/koiriesi hauskimmat piirteet?
8. Oletko joskus ajatellut eläväsi hetken aikaa ilman koiria?
9. Oletko matkustellut koirasi kanssa ulkomailla, missä? Jos et, niin haaveiletko sellaisesta?
10. Mikä on hauskin koiran nimi, jonka olet kuullut?

22.11.2012

Viikon verran arkea, vol. 2

Koska tämä blogi kertoo koirallisesta arjesta, niin kerrotaanpa siis viikkopäiväkirjan verran arkea, vol. 2. Eka osa löytyy täältä. Viikkopäiväkirjan innoittajana on ollut lappalaiskoirafoorumi, jossa useampikin on innostunt kuvaamaan omaa koirallista arkeaan.

Tällä kertaa on kyseessä poikkeustilanneviikko sunnuntaista sunnuntaihin. Poikkeustilanne siksi, että Kaiku on vielä (ainakin) parisen viikkoa vähemmällä liikunalla kinnerjänneongelmien vuoksi. Kuljetaan normaalitahtia hitaammin, matkaa tulee vähemmän ja lenkit tehdään pääasiassa hihnassa, koska riekkumiset on Kaikulaiselta vielä kielletty. Matka-arviot kilometreinä perustuu siihen, että kaikki meidän normilenkit on kutakuinkin mitattu. Ja mitattu ennen muuta siksi, että tiedetään kuinka paljon meille itsellemme tulee päivittäin liikuntaa (ja millaisia herkkuja voi iltalenkin jälkeen itselle pöytään kasata).

Sunnuntai (aamu mökillä, päivä kaupungissa)
8.30 herättiin mökillä, koirat omalle pihalle pissalle 10 minuutiksi.
9.30-10.15 aamulenkki koirat fleksissä, matkaa ehkä vähän päälle parisen kilsaa, hengailtiin maalaismaisemissa hiekkateillä, koska metsään ei ole asiaa hirvenmetsästyksen vuoksi. Lenkin jälkeen pieniä tokoteppuja ja namien etsintää pihalta.
10.45 koirille aamusapuska
11-13 koirat pötköttää kuka missäkin
13 koirat pihalle vartiksi hengaamaan
14 lähtö kohti Helsinkiä
15-17 koirat pötköttää sisällä
17-17.45 iltalenkki hihnassa, muutama tokotemppu matkan varrella, matkaa about kolmisen kilsaa
18 koirille iltasapuska, sapuskan jälkeen koirat hammastelee okkkarissa ja köllii seljällään
19-21 koirat yksin kotona, me isänpäiväaterialla, koirille lempilelut "yksinolopalkaksi" kun tullaan kotiin
22.30 koirat iltapissalle lähipuistoon about 20 min.

Maanantai (aamu kaupungissa, päivä mökillä)
8.30 koirat aamulenkille (hihnassa) n. 40 minuuttia, 2,5 km
9.30 aamusapuska
9.30-10.30 ihmiset tekee töitä
10.30 kamat kassiin ja kamat ja koirat autoon -> mökille
12.00 mökillä, koirat harrastaa pihalla vapaata hengailua n. 20 minuuttia
12.30-15.30 koirat pötköttää, ihmiset tekee töitä, koirat käy välillä pihalla, kun meilläkin on sinne jotain asiaa
15.30-16.20 iltalenkki fleksissä maalaismaisemassa pikkuteillä, n. 4 km
16.30-16.45 koirille osa iltasapukasta pihalle etsittäväksi, sen jälkeen Kaikun kintereen kylmähoitoa ja Arpan kanssa sillä välin mutama pertsa ja seuruuta
17.15 iltasapuska
17.15 -19.15 ihmiset tekee töitä, koirat pötköttää,ihmiset syö
19.15-19.30 koirat vartiksi pihalle pissalle
19.30-22.30 koirat pötköttää kuka missäkin, välillä käyvät moikkaamassa
22.30 koirat pihalle vikalle iltapissalle, noin 15 min.

Tiistai (mökillä)
7.30 herätys, koirat omalle pihalle vapaana pissalle 10 min.
8.30-9.30 aamulenkki fleksissä n. 30 min, about 2 km. Sen jälkeen koirat hengaa vapaasti pihalla puolisen tuntia
10.00 aamusapuska
10.00-15.30 ihmiset tekee töitä, koirat välillä pari kertaa pihalle hengaamaan, kun ihmiset pitää taukoa
15.30-16.30 iltalenkki fleksissä, n. 3 km. Lenkin päätteeksi pihalla namien etsintää
17.30 iltasapuska
18.00 naksuttelua lettupalkalla (kuonolla kosketus kirjan kanteen), sen jälkeen koirat vartiksi pihalle.
18.30 -> koirat köllii, ihmiset tekee töitä
20-22.30 yleistä oleilua, ihmiset syö (lisää lettuja), koirat väijyy herkkuja, rapsuttelua ja sellaista
22.30 koirat vapaana pihalle iltapissalle noin vartiksi

Keskiviikko (aamu mökillä, päivä kaupungissa)
6.30 herätys, toinen hihnanpää tiskaa, mä torkun, koirat käy nopsaan pihalla pissalla
7.00 minä ylös, pikainen aamupala ja torpan siivous
7.30-8.00 koirat pihalla vapaana, minä täydennän lintulaudat, Mies kantaa kamat autoon
8.00-9.00 autossa matkalla Helsinkiin
9.00-9.40 perusaamulenkki (fleksissä) lähellä kotia, matka n. 2,5 km
10.00 koirille aamusapuska
10.30 ihmiset työ- ja muille asioille, koirat jää yksin, saavat olla vapaasti koko kodissa.
13.30 ihmiset takaisin kotiin töihin, koirille namit sisääntullessa (do not ask why)
13.30 - 16.30 koirat pötköttää, ihmiset tekee työtöitä kotona
17-19 iltalenkkireissu, josta reilu tunti ulkoiluteillä metsän keskellä fleksissä ja loppuaika matkoihin eestaas autossa (= ruuhka ). Kohdattiin toistakymmentä lenkkelijää, kymmenkunta pyöräilijää, viitisen rullasuksihiihtäjää sekä pari koiraa. Käveltiin verkkaisesti, matkaa tuli nelisen kilsaa. Kävelyn lomassa Kaikun kanssa liikkeestä seisomista, odottamista ja pertsoja kumitomaatti- ja lihapullapalkalla, pääasiana hyvä fiilis ja korvien herkistäminen. Mies ja Arppa teki omia temppujaan.
19.10 koirille iltasapuska
19.15 koirille isot hirvennahkapuruluut järsittäväksi (toimii jopa Arpalle, kun ei saa siitä liian isoja paloja irti).
n. 20-20.30 Kaikun hierontaharjoittelua (samalla kun katson telkkaa), Arppa köllii sohvalla
20.30-23 koirat pötköttää missä milloinkin
23.00 vartin iltapissatus lähikaduilla -> nukkumaan

Torstai (kaupungissa)
n. 7.00 herätään siihen, kun huoltoyhtiö asentaa kovaäänisesti joulukuusta meidän sisäpihalle
7.00 - 9.00 aamiaisen lomassa ekoja työjuttuja
9.00 - 9.45 peruskaupunkiaamulenkki hihnassa lähikaduilla ja rannalla, reilut 3 km.
10.00 koirille aamusapuska ja ihmiset sinkoilee työhommiin (seminaaria yms.), koirat välillä keskenään kotona
n. 15.00 Mies vie koirat pikkupissalle lähikortteliin kotiin tultuaan, minä seminaarissa ja kirjan julkistamistilaisuudessa
17.40 tulen kotiin semmasta ihan finaalissa (+parin kuoharilasin saattelemana)
18-19.30 iltalenkki (me tehdään pääasiallisesti lähes kaikki lenkit koko perheen voimin) läheisellä rauhallisella ulkoilualuella koirat flekseissä, pari koiraa tuli vastaan, joista toisella mitä ilmeisimmin tärpit koirien reaktioista päätellen. Reilu tunti verkkaista ulkoilua, matkaa n.3 km + 20 min automatkoja yhteensä. Lenkin lomassa muutama puolihuolimattomasti tehty tokotemppu (ei vaan jaksanut keskittyä itse), lenkin lopuksi koirille puistonurtsille nameja (=normiruokanappuloita) etsittäväksi.
20.00 Koirille iltasapuska ja dentastiksit jälkkäriksi, aletaan laittaa omaa sapuskaa...
20.00-23.00 Ihmiset syö, minä säädän kaverin viikonlopun karonkkaa, s-posteja...Arppa kölii sohvalla, Kaiku makkarissa
23.15-23.30 Mies vie koirat lähipuistoon iltapissalle -> nukkumaan

Perjantai (kaupungissa)

7.00 herätys, Mies nousee ylös, minä en...
7.30 koirat hyppää sänkyyn punkemaan ja herättämään
8.00 - 10.00 Aamulenkki ulkoilualueella, upea ilma! Uhmataan lääkärin ohjeita ja annetaan Kaikunkin olla vapaana koko lenkki, mutta kielletään siltä kuitenkin vielä hepuloiminen ja spurttailu sänkkäreillä (koiraressu). Arppa on ihan fiiliksissä ja painelee pitkin peltoja lelun kanssa. Matkaa vähän vajaa 4 km, aikaa kulutettiin tunnin verran + ajomatkoihin melkein toinen yhteensä.
10.15 koirille aamuruoka. Mies omille työasioille, minä alan säätämään kaverin huomista juhlaa + tsekkaan akuutit työs-postit
-> Mies hoitelee koirien pikkupissatukset ja iltalenkit jossain välissä, minä sinkoilen kauppoihin ja roudaan bilepaikalle tavaroita. Koirat osan päivästä keskenään kotona vapaasti missä huvittaa, kuten meillä aina.
16.00 Mies heittää tokaa kertaa huomiselle bilepaikalle, koirat on kyydissä
16.30-18.00 Mies iltalenkillä, koirat flekseissä, matkaa 3,5 kilsaa, aikaa tunti, muu aika automatkaan. Jossain välissä myös iltsafka.
20.30 Minä tulen kotiin, rapsuttelen koiria, jalat pöydälle, ruokaa ja viinilasi eteen...
22.15 koirat iltapissalle lähipuistoon, noin 20 minuuttia -> nukkumaan

Lauantai (kaupungissa)
7.30 herätys, ylös ehkä joskus kasilta...
8.30-9.30 aamulenkki kaupungin puistoissa, aikaa noin tunti, matkaa reilut 3 km. Nähtiin paljon koiria, joista yhdelle räksylle cavalierille piti Kaikulaisen vähän vastata takaisin. Sokerina pohjalla treffattiin poikien lempikaveri. Ja rattaissa oleva vuosikas ihmislapsi sai rapsuttaa koiria, lapsen eka sana oli kuulemma ollut hauva :).
10.00 aamusapuska
11.00 - 24.00 -> minä huitelen loppupäivän ja illan kaverin väitöksessä ja karonkassa, Mies viihdyttää itseään ja koiriaan miten parhaaksi katsoo. Tarjolla olisi ollut myös vapaamuotoiset tokotreenit, mutta Mies ei sinne vääntäytynyt.

**
Siinäpä se, meidän viikko. Normimeininkiä oli mökillä ja kaupungissa majailemisen suhde, sekä päivittäiset rutiinit ja aika lailla myös koirien lenkityksen aikataulut. Kaikun sairaslomasta johtuen matkat oli nyt lyhyempiä ja enemmän kuljettiin  hihnassa/fleksissä.  Tyypillisesti koirat on lähes joka lenkillä ainakin hetken vapaana riekkumassa. Nyt moinen hauskuus oli myös kiellettyjen asioiden listalla. Sen takia pihallaolohetket mökillä piti myös minimoida (Arppa ei siis viihdy siellä yksin lainkaan). Usein viikkoon mahtuu myös yhdet kimppatreenit ja mahdollisesti koirakavereiden treffausta.

Jos joululahjaksi saisi taas kaksi tervettä koiraa taloon, se olisi kyllä paras lahja ikinä! Ei voi mitään, mutta vähän alkaa olemaan jo vatsahaavan oireita itsellä siitä, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mikä vika jänteessä on ja mistä siihen tullut - saatika miten se lopulta siis mahdollisesti paranee. Suurin oire on kuitenkin se, että makuulta ylösnousu on hemmetin vaikeeta, vaikka heti ylösnousun jälkeen koira on oma reipas itsensä eikä yhtään askeliaan liikkuessa varo. Entäpäs jos ko. tulehdus kintereessä onkin seurausta borrelioosista? Ja sehän ei levolla ja kylmähoidolla tosiaan parane. Voi missä olet, sinä eläinlääkäreiden Dr. House?

Päivän kuva: "ulos en mee, se on vissi, siellä sataa ja korvat kastuu, nih!"

9.11.2012

Kuvatuskuulumisia, vol. 3

Vaikka syksyyn onkin sattunut kaikenlaista ei niin kivaa, niin kyllähän se lähes normi koira-arki silti on ennallaan pysynyt. Ja itse asiassa ihan arkea sekin on, että toisinaan sattuu ja tapahtuu. Itse kullekin. Kuvina syksy on näyttänyt meillä muun muassa tältä:

Koirapoika yrittää jo kovasti pysyä hereillä rauhoituksesta toipuessaan. Aika liikkis eläin, sanoisin :). Kaiku on muutenkin helposti vähän surumielisen näköinen harmaine rilleineen.

Välillä leikittiin avaruuskoiraa, jotta haava sai ilmastoitua kunnolla. Ekan päivän jälkeen pönttö oli jo ihan jees ja Kaiku kolisteli se päässä pöytien alla oikein sujuvasti. Onneksi Arppakaan ei moista kummallisuutta sen enempiä tuuminut. Ehkäpä se on muutenkin sitä mieltä, että jos koirapojalla idolina on ollut dementoitunut partakoltiainen, niin eipä sen varaan voi kamalasti silloin laskea ;-)?




Loppukesä oli paikoin aika kiva, lämmintä piisasi ja ennen jalkaäksidenttejä oli ihan mahtavaa vaan hengailla sellä ja täällä ilman sen suurempia suunnitelmia. Kaiku esittää tässä ansiokkaasti puukiipijää.

Kaupungissakin pääsee metsäfiilikseen, jos tahtoo. Tosin se edellyttää kyllä silloin monesti silmien ja korvien sulkemista muilta lenkkeilijöitä ja kävelysauvojen kopinalta. Tässä yksi meikäläisten lempipaikoista, jossa käydään viikottain lumettomana aikana ("lumellisena" aikana ei tuonne oikein pääse, koska paikkaa kiertää hiihtolatuja tsiljardeittain, joihin koiran kanssa ei ole mitään asiaa). 
 













Alkusyksylllä meillä oli suuria tavoitteita käydä kokeilemassa BH-koetta, mikä sitten jäi pelkäksi ilmoittautumisen harjoitteluksi  kannuskynsivamman  vuoksi. Joten kaikenlaista treeniä on myös syksyyn mukaan mahtunut, viime viikkoina tosin aika lailla laiskemmin kuin ennen kinnerjännehasardia. Vaikka mitään tavoitteita ei olisikaan, niin treenilinjaiset treenaa mm. siksi, että jos et mitään treenaa, koiraparat saa aivan liian vähän positiivista palautetta. Arkilenkeillä kun kommunikaatio tuntuu turhan helposti olevan erilaisten asioiden kontrollointia (hajuihin EI sinkoilla, toisia koiria EI moikata,  jne.). Ja treenatessa myös oppii. Ja erityisesti ihminen itse puhumaan entistä paremmin koiraa.














Välillä ollaan tietty käyty möksällä haistelemassa syksyn tuulia ja vahtimassa omaa reviiriä ihan urakalla. Mökkireissuja on tehty vähän normaalia harvemmin, koska jalkavammojen takia ei ole kuitenkaan voinut antaa koirien keskenään rallata pitkin pihaa miten huvittaa ("erityisesti spurtteja pitäisi nyt vielä hetken varoa", sanoi lääkärisetä).

Vanhemman paimenpystykorvan erityisosaamisalaa on myös syyllistävä katse. Edellä mainituista syistä johtuen sitä nähtiin poikkeuksellisesti myös mökillä.




















Koira-arkea on myös rutiinit, joista meillä yksi liittyy jugurttiin. Jugurtti on Kaikulle aivan must (erityisesti Activia-mustikka) ja jos ei jugurttipurkkia saa nuoltavaksi, siitä seuraa hämmästystä ja ihmetystä. Arwo ei jugurtista niin piittaa itse, mutta piittaa kyllä siitä, että jos joku saa jotain, niin se joku on kyllä ainakin Arpaleena. 



































Meidän perheessä rannat on aika pop - ainakin meille hihnanpäille ja  etenkin syksyisin, jolloin ei paljon muita enää liikenteessä näy.

Mieli lepää ja ajatukset tuulettuu, kun voi katsella horisonttiin ja olla vaan. Jospa tänä talvena tulisi vaihteeksi kunnon jäät, lisääntyisi samalla  meikäläisten mahdollisuudet pitää koiria vapaana aivan olennaisesti. Tänä talvena päästään nauttimaan myös isojen järvien jäistä, kun majaillaan osan aikaa Tampereella. Joten talvea hyvillä mielin odotellessa!