30.3.2015

Hei me treenataan - rallytokoilua!

Että jep, nyt on kolme kurssikertaa takana, vielä 7 edessä ja lopussa on koe. Huikauhistus! Ekalla kerralla suurin vaikeus oli itselleni siinä, että miten lukea samaan aikaan kylttejä ja ohjeistaa koiraa. Kaikki liikkeet ovat toistaiseksi olleet kyllä aika helppoja. Tämä selittynee sillä, että meillä on kuitenkin aika paljon toko yms. pohjaa, että perusasioilla (seuruut askeleineen ja peruutuksineen, eteen- ja sivulletulot, istu, seiso, maahan eri vaiheissa liikkeitä, paikallaolot yms yms) pääsee jo aika pitkälle. Hiukkasen koomista toko-orientoituneelle ihmiselle on sen sijaan se, että ei meinaa sisäistää, että koiraa todellakin SAA kehua ihan niin paljon kuin huvittaa. Ja käyttää käsimerkkejä suullisten käskyjen lisäksi, joita niitäkin voi viljellä tarpeen mukaan. Tämä palkkapolitiikka on kyllä tämän lajin suola.  Ei tarvitse miettiä miten saada koira opetettua siihen, että  palkka tulee sitten "joskus," kun sen voi tarjoilla suullisen kehumisen kautta kokeissakin pitkin matkaa.

Treeniporukka on kiva ja koutsi osaava. Pyysin, että tarkkailee erityisesti annanko Kaikulle ristiriitaisia signaaleja erilaisilla tiedostamattomilla vartaloavuilla. Lisäksi ollaan nyt treenattu myös hihnassa - koska alokasluokassa hihna on pakollinen - mutta koska me ei normisti ikinä treenata hihnassa, tästä(kin) tulee itselle vähän lisähaastetta. 

Kaikulainen on treenikumppanina kyllä verraton otus! Jännää myös huomata, että vaikka ei olla ryhmätreenitty säännöllisesti lähes pariin vuoteen, se tajuaa kyllä heti mikä on tilanne ja pysyy mainiosti kentällä kuulolla. Siinä missä kotikylän omalla reviirillä pikkukoira meinaa toisinaan kovastikin kommentoida muita koirakoita, kentällä (tai siis hallissa) se pitää kiltisti kontaktia, vaikka ihan vieressä olisi hehkeä pitkatukkacolliedaami, kuten faktisesti onkin. Parastahan Kaikussa on se, että se jaksaa loputtomasti toistoja ja on aivan onnesta pähkinöinä saadessaan sanallisia kehuja ja tietäessään tehneensä oikein. Ja jos itseäni vähän jännittää, niin Kaiku terästäytyy siitä vastaavasti entistä enemmän! Moni lappalaiskoiran omistaja myös kärvistelee sen asian kanssa, että koiralla on taipumusta piippailla ja vuotaa. Kaiku on sen sijaan hiljainen ja tunnollinen ja tarmokas suorittaja. Reipas partiopoika! Siksipä on tullut taas mieleen, että joku kilpailutavoitteellinen harrastaja olisi saattanut kyllä leipoa sille jo vaikka mitä tuloksia. Kaiku kun ei pienestä hätkähdä - ei myöskään siitä, jos ihminen välillä vähän sekoilee ohjeistuksissaan.

Jaa että mennäänkö johonkin kokeisiin? No, se jää nähtäväksi. Pääasia on tehdä taas vaihteeksi jotain systemaattista treeniä ja saada uusia ideoita koirien aktivoimiseen. Omat päivittäiset "kotitokottelut" kun helposti uhkaa jäädä yhtäjasamaa -puuhasteluksi, jos ei käy välillä aktivoimassa omaa päätänsä.

"Mutta kun en osaa vielä lukea..." 



















"Siistiä, kohta juostaan ja pujotellaan!" 


















"Mä olen ihminen niin valmis!" 

6.3.2015

Jummijammi - mehän treenataan (kohta)!

Toisinaan tapahtuu ihmeellisiä asioita - ilmoitin itseni ja Kaikun nimittäin Rally tokoon. Odotamme jännityksellä mitä siitä seuraa, kun ei olla aikoihin käyty ohjatuissa treeneissä. Eikä meikäläinen tiedä tästä lajista yhtään mitään. Paitsi sen, että siellä saa kehua koiraa koko ajan - ja siitä toimintapolitiikasta tykkään!

Majailtiin tällä viikolla pari päivää Tampereella töiden merkeissä ja otettiin pienet lämppäritreenit ensi viikkoa varten. Ja hyvässä tutussa seurassa  - on se vaan huippukivaa, kun elämä kuljettaa vanhoja kavereita samoihin kaupunkeihin uudelleen. Tykkään!

Ja oli muuten varsin "kiva" keli, että aika reippaita me kyllä oltiin. Melkein saatoin tuntea itseni jopa ihan oikeaksi koiraharrastusihmiseksi, kun räntää sateli naamalle ja sormet oli kohmeessa.