24.1.2015

Koiraihmisen konkurssi, vol. 3


Varoitus: jos tekstissä tuntuu olevan tuttuja asioita, ole iloinen, et ole yksin! Tekstissä saattaa olla myös "hieman" itseironiaa. Ja edelleen viittauksia kaupallisiin tuotteisiin.

 

Koiraihmisen konkurssi, vol. 1 

Koiraihmisen konkurssi, vol. 2


Koiraihminen on siinä mielessä merkillinen laji, että esimerkiksi yleinen toteamus ”kokemus opettaa” ei päde lainkaan koiraihmiseen. Koiraihminen ei nimittäin ole välttämättä oppinut esimerkiksi sitä, että somat pentukoirat ja mielikuvien tulevaisuuden lupaukset saattavat olla murkkuvaiheessa suoraan sieltä. Siksi koiraihmisen elämässä on ihan normaalia, että koirien määrä kasvaa - ja paljon. Koiraihminen tunteekin monesti suurta nautintoa ja ylpeyttä (not) liikkuessaan varsin omatoimisen ja eri-ikäisistä koostuvan koiralaumansa kanssa ihmisten ilmoilla. Etenkin kohdattaessa muita koiraihmisiä koirineen. Suurin vaara ulkoiltaessa on kuitenkin kohdata täti, fleksi ja pieni valkoinen koira. Silloin koiraihminen osoittaa hämmästyttävää kykyä ja nopeutta suunnan vaihtamiseen, tai pusikkoon katoamiseen. Palattuaan takaisin kotiin koiraihminen muistuttaa itselleen siitä kuinka ulkoilu koirien kanssa lisää hyvinvointia - tai vähintäänkin reaktiokykyä ja notkeutta.

Luonnollinen vaihe koiraihmisen kehityskaaressa on ryhtyä ”kasvikseksi.” Tällöin koiraihminen katoaa pitkiksi ajoiksi tietokoneensa uumeniin ja ryhtyy järjestämään koirallensa täydellistä parisuhdetta. Koiraihminen saattaa asiasta innostuttuaan kertoa aikeistaan myös facebookissa neljälle sadalle parhaalle kaverilleen. Pian koiraihminen huomaakin kuinka kaveriverkostossa on voimaa. Ilman heitä koiraihminen ei olisi esimerkiksi tiennyt, että ajatellun puolison isoisoisän puoliveljen lapsenlapsella on ollut kerran ripuli. Järjestettyyn parisuhteeseen sisältyy näin valtavia riskejä.  Lisäksi koiraihminen ymmärtää, että omat käsitykset omasta koirasta ovat vain subjektiivisia, toisin kuin sosiaalisen median kaveripiirin täysin objektiivinen tietämys.

Kasvikseksi muuntautuva koiraihminen saattaa kuitenkin kaikesta saamastaan tiedosta huolimatta päättää antaa oman koiransa lisääntyä. Jälkeenpäin koiraihminen muistelee kuinka nuo 7 viikkoa menivät kuin siivillä koiraihmisen valvoessa sekä päivin että öin ja opetellessaan miten hiljentää rakkauslapset kaikuvassa kerrostaloasunnossa aamun varhaisina tunteina. Koska koiraihminen haluaa näille joka kodin termiiteille vain parasta elämää, maksaa koiraihminen netistä löytyneelle asiantuntijalle mielihyvin siitä, että tämä tulee kertomaan säikähtääkö joku pennuista rämisevää tölkkiä, tai rimpuileeko joku sylissä. Tämän informaation perusteella koiraihminen voi valita turvallisin mielin rakkauslapsilleen juuri oikeat kodit.

Sosiaalinen media on helpottanut koiraihmisen elämää monella tavalla. Koiraihminen saattaa esimerkiksi yön pimeinä tunteina yhtäkkiä oivaltaa sen karun faktan, että omalla koiralla ei ole dobopalloa, sitä ei ole ilmoitettu vielä motivointiklinikalle, eikä siitä ole teetetty tauluakaan seinälle. Lisäksi koirasta tarvitaan uusia kuvia rotuyhdistyksen sivuille. Älykännykkä on kuitenkin (taas) huollossa koirien innostuttua yksin ollessaan ”vähän soittelemaan.” Koiraihminen ei kuitenkaan näistä masennu vaan sukeltaa tietoverkkojen syövereihin, joissa voi hoitaa akuutit puutteet 24/7. Näin koiraihmisen maailma on taas hetkellisesti järjestyksessä. Toisin kuin pankkitilin saldo.

Kaikkien haastavinta aikaa koiraihmiselle ovat vuotuiset juhlapyhät. Tällöin koiraihminen saattaa sairastua akuuttiin tyhjän treeniallakan kriisiin. Tämä mahdollistaa samalla sen, että koiraihminen oivaltaakin elävänsä myös parisuhteessa. Koiraihminen ei kuitenkaan näissäkään tilanteissa lannistu, vaan naamioituu hetkellisesti Ihan Tavalliseksi Ihmiseksi. Koska tietää, että vertaistuki on vain muutaman klikkauksen päässä.    


Päivän kuva: Koira, tuo koiraihmisen ja jouluherkkujen uskollinen ystävä ja vartija