19.3.2014

Kotiinpaluun aika ja kiteytys Hollannista

Viimeiset päivät Hollannissa menossa. Edessä muutama tuhat kilometriä ajoa pitkin poikin Eurooppaa + vähän laivassa kököttämistä, ja kutakuinkin viikon päästä ollaan takaisin kotona. Vaikka juuri nyt ajatus pitkistä ajopäivistä ja hotelliyöpymisistä rasittaa, niin onpa kyllä ihana palata takaisin tuttuihin maisemiin! Huolimatta siitä, että edessä siintää lähes samantien uuden kodin mittava remontti ja muutto, joten ei tarvitse miettiä millä jutuilla sitä päivänsä täyttäisi. Mutta sen(kin) suhteen odotukset ovat pelkästään positiiviset.

Hollannissa on kyllä ollut erittäin helppoa ja kivaa koirien kanssa. Kuten Englannissa, koiraa saa pitää täällä vapaana vaikka ja missä - jos se ei aiheuta muille häiriötä. Lenkkimaastoissa riittää valittavaa, koska kaupunkirakenne on tiivis ja kaupungin ja maaseudun raja on selvä. Pystyy siis nappaamaan molemmista ns. parhaat puolet. Ei ole sitä epämääräistä välitilaa, joka ei ole oikein kumpaakaan. Suosittelen Hollantia kyllä lämpimästi myös koirien kanssa matkailuun - ja muutenkin, tietty.

Tässä kuvassa näkyy hyvin se kuinka kätevän leveitä jalankulku- ja pyöräilyväylät täällä ovat.  Kaikenlaisille kulkijoille on tilaa ja kaikenlaisia kulkijoita pystyy myös tarvittaessa hyvin väistämään. Ero Englannin kotikulmiin on tässä kyllä huima ja Hollannin eduksi. Vasemmalla lammaslaidun, puurivistön takana autotie.



















Koska olemme majailleet ns. Hollannin "vuoristo- ja metsäalueella" (lainausmerkit siksi, että suomalaisittain ajateltuna tämä ei nyt ihan kuitenkaan varsinaista vuoristoa ole, normimäkiä pikemminkin),  maisemat ovat olleet myös aika kivoja. Metsät ovat tietty hyvinkin erilaisia meikäläisiin metsiin verrattuna, koska pääosa puustosta on erilaisia jaloja lehtipuita. Alla muutama otos meidän lempipaikoista ja näkymistä koiralenkeillä. Lähimetsä osoittautui käytännössä aavistuksen haastelliseksi, siellä majailee nimittäin paitsi peuroja, myös villisikoja! Joten koirat eivät ole saaneet vilistellä siellä vapaana ihan niin paljon kuin aluksi ajateltiin. Ei nimittäin tee mieli hukata koiria Hollantiin villisika- taikka peurajahdin merkeissä.



















Koska tämä kolkka Hollantia on niin lähellä Saksaa ja ennen muuta saksalaista viinialuetta, on meidänkin kylässä parikin omaa viinitilaa. Ja toki viiniköynnöksiäkin sai mennä ihmettelemään koirien kanssa. Paikka osoittautui myös oivalliseksi senkin puolesta, että koirilla oli sekä mahdollisuus että tilaa juosta. Alemmassa kuvassa tosin pidetään viinitilalla pieniä sulkeisia paikallaolon merkeissä. Huomatkaa Kaikun erittäin meditatiivinen ilme. On se kyllä aika mainio otus! 































Veikeää näillä kulmilla on myös se, että varsin monilla on kotipihallaan kanoja, hanhia ja kääpiövuohia. Aitaukset on todella isoja, tai sitten koko porukka on vapaana koko pihalla, yhdessäkin talossa vuohet ja koirat on sulassa sovussa pitkin poikin puutarhaa. Myös kylän keskustassa on iso aitaus, jossa on edellisten lisäksi myös kaneja, joutsenia ja riikinkukkoja. Joutsenet ja riikinkukot eivät tosin aitauksissa pysy, vaan niitä on vähän siellä sun täällä. Kaupungin laitamilla laiduntaa myös paljon pieniä poneja, jotka ovat kyllä söpöimpiä ikinä! Mikä lie niiden tarkoitus, vaikea sanoa.


























































Karut arktiset paimenkoirat vaikuttavat hyvinkin täällä viihtyvän ja aika kätevää arjen kannalta on pieni oma, kokonaan aidattu piha, jossa voi vähän kelliä nutrsilla ja ottaa pienet painit. Ja koska täällä on ollut harvinaisen lämmin maaliskuu (lähes +20 toisinaan), ollaan itsekin kyllä osattu ottaa ilo irti pienestä pihastamme. 

Kerran sohvakoira, aina ja joka paikassa (myös) sohvakoira, sanoo Arppa. 














Hauskana kokemuksena saatiin ihan yllärinä nelipäiväinen "vappu". Täällä oli maaliskuun alussa karnevaali, joka tarkoitti käytännössä aikuisten naamiaisia. Juhlan avajaispäivänä seurattiin kotikadulla monta tuntia ties vaikka kuinka huikeita rakennelmia ja yritettiin arvailla millaista sanomaa kukin ryhmä viestii. Mainiointa katukuvan kannalta oli kuitenkin se, että muutaman päivän ajan saatoit koiralenkillä törmätä koiranulkoiluttajaan, joka oli esim. pukeutunut pornahtavaksi tarjoilijaksi, hirveksi tai papiksi, myös kaupan kassajonot oli aika vinkeitä, kuka missäkin asussa odotti vuoroaan. Homman nimi oli siis se, että ihmiset tekivät arkisia hommiaan ihan normisti, mutta pukeutumiskoodi oli sekä sangen villi että vapaa. Olipa kyllä aika vinkeä juttu!









































































Haastavinta porkkispoikien kanssa on arjessa ollut se, että täällä on aivan älyttömästi kissoja, niitä käy kylässä myös meidän pihalla. Joten olemme joutuneet hieman "neuvotteleman" siitä saako kissoja jahdata. Moisesta vääryydestä seuraa tietysti syyllistävä, murjottava katse, jonka esittämisessä erityisesti vanhempi paimenpystykorvamme on kunnostautunut. Siinäpä ne haasteet toisaalta ovat olleetkin.  


















Kaiken kaikkiaan täällä on ollut hyvin leppoisaa ja kivaa arkea. Kirsikkapuut kukkivat ja omenapuut ihan juuri kohta, juusto- ja viinikauppa löytyy kulman takaa ja ihania lounassalaatteja saa todella edukkaasti lähikaupasta. Ja ainakin nyt näyttää siltä, että myös töiden osalta tavoitteet on saavutettu (tosin itse alkaa kyllä olla myös jo pienen loman tarpeessa, koska kyllähän sekin väsyttää ihan eri lailla, kun käyttää koko ajan muuta kuin ädinkieltään). 

Muutama lenkki vielä täällä, sitten kamat autoon ja menoksi kohti kotia! Jiihaa, näin se vierähti lähes 7 kuukautta muilla mailla aivan älyttömän nopeasti. Ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia.