19.2.2015

Katri-Helena

Sähköinen valokuvakansio alkoi piippailla overloadtyyppisesti ja oli aika ryhdistäytyä. Ja voi veljet, siinähän vierähtää helposti tovi, jos toinen, kun heittäytyy menneisiin ihan urakalla. Tällä kertaa tuli aivan erityisesti kiinnitettyä huomiota siihen, mitä reilut 11 vuotta yhteistä elämää vanhemman paimenpystykorvamme kanssa on tarkoittanut ja miten yhteisten vuosien kautta yhdestä koirasta tuleekin lopulta hyvin monta koiraa. Ja voihan samalla mieliin hiipivä haikeus siitä, että loppusuoralla ollaan väkisinkin yhteisessä elämässä. Ei sille vaan mitään voi, kun ikämittariin vuosia kertyy.  Vanhat ja rakkaat,  niisk. 

Meillä asuu onneksi vielä ilonamme ensinnäkin Sirpa-Helena, tuo pyöreäsilmäinen viaton luontokappale suoraan sarjakuvista, jota omasta mielestään kohdellaan lähes aina hyvin väärin ja Hänen perustarpeistaan piittaamatta. 


Sirpa-Helenan lisäksi kotona on usein myös Sirkka-Liisa, tuo ihmisten kouluttamisen suurmestari, jolla on hyvin paljon kaikenlaisia agendoja ja tehtäviä ja myös tarmoa niiden toteuttamiseen. 


Sirkka-Liisa saattaa kuitenkin muuntautua hyvin nopeasti Katri-Helenaksi, jolla huomautettavaa ja ääntä riittää ja sen myös annetaan kuulua, korkealta ja kovaa! 



Siinä missä Sirpa-Helena täyttää koko kodin levollisella koiran sydänlämmöllä nukkuessaankin...


...Sirkka-Liisa valloittaa Ruotsinlaivoilla sängyt ja valjastaa kyläilevät kaverimmekin rapsuttamaan porokoiran täyteläistä mahaa.  



Katri-Helena puolestaan kertoo miten asiat todellisuudessa ovat, jotta ei jää epäselvyyksiä.



Sirkka-Liisa on elämisen moniottelija ja omasta mielestään hyvin kykenevä esimerkiksi itsenäiseen ravinnonhakintaan, aina ja kaikkialla. Hän on myös mestarivihjaaja, mikäli ihminen ei ole vielä huomannut nälkäkuoleman partaalla olevaa porokoiraa.






Hän on myös eritaitava pesimään - pullea maha tarvitsee toki pehmoisen pesän! Eikä torkkuja sovi missään tapauksessa häiritä.



Ja pienet painit päivittäin pitää varren sorjana, jotta niistä ei sovi luopua, oltiinpa missä tahansa.





Toisinaan Sirkka-Liisan muuntautumisprosessi viattomaksi ja elämän vääryyksiä hämmästeleväksi Sirpa-Helenaksi on suorastaan nähtävissä. Ja silloin on palveluskunnan syytä toimia ripeästi, koska murjottavan lapinporokoiran katse menee läpi vankemmankin hirsiseinän.


Ihminen sheipatkoon itsensä ihan rauhassa noutamaan kenkäänsä, jos kerran kengän haluaa!



Että sellaisia koiria meille on tässä vuosien varrella ilmiintynyt yhden lapinpporokoirayksilön kautta. Vaikka Sirpa-Helena-Sirkka-Liisa-Katri-Helena on sekä ihan yhtä tavallinen kuin ainutlaatuinenkin koira kuten kaikki koirat yleensäkin, "Sirkkiksen" läsnäolon intensiteetti on se, joka tilanteesta riippuen joko vie hermot tai sydämen pohjamutia myöten.  Toivottavasti samettiturkinen seurustelukoiramme ei ihan vielä jätä meitä, koska tahdomme ja tarvitsemme arkeemme yhtä lailla Sirpa-Helenaa, Sirkka-Liisaa kuin Katri-Helenaakin.