Kehkeytymässä on pidempikin kirjoitelma aiheesta "tunne koirasi ja miten se tapahtuu, vai tapahtuuko mitenkään", mutta koska työt ikävästi haittaavat bloggaamista, olkoon tässä ikäänkuin aperitiivina tästä(kin) teemasta muutama kuva. Normiarkea on siis veivattu, välillä kaupungissa ja välillä maalla. Molemmissa paikoissa on myös treenattu itsemme ja toivon mukaan myös koirien iloksi. Ihan perusjuttuja, uutuutena "tunnistusnouto" kävyllä usemman kymmenen ellei sadan kävyn joukosta (ks. kuva alempana). Noudon kanssa pitäisi edelleen hoidella luovutus kuntoon, mutta huono ohjastaja keskittyy sen sijaan fiilistelemään sillä, että molemmilla on hinku kapulan perään ja vauhtia myös sen takaisin tuomiseen. Seuraavaa askel olisi siis otettava. Ei auta. Näillä näkymin meillä on myös kesäkaudella vapaaharjoittelukortti tutulle agikentälle, joten tuleepa vähän telinejumpattuakin reilun vuoden tauon jälkeen. Hetkittäin on ollut myös sellaisia fiiliksiä, että jospa aloittaisi jälkitreenit ihan systemaattisesti, kun siihen tarkoitukseen olisi omaa metsää ja peltoakin tarjolla. Ja kaupungin puistoja. Tällä hetkellä meillä "jäljestetään" kutakuinkin joka päivä pihalta osa päivän ruokaa, mutta se on vähän eri juttu se. Ja Kaikulainen bongaa edelleen esineitä lähes jokaisella lenkillä kaupungissa - aika moni pudottelee tavaroitaan kaduille Kaikulaisen iloksi.
Saatan olla siitä omituinen henkilö, että mielestäni kesä kaupungissa on myös aika kivaa aikaa ja joskus sitä ihan vapaaehtoisesti pysyttelee asfaltin tuoksuissa ja meren rannoilla, vaikka olisikin mahdollisuus mennä myös maalle. Porkkispoikien kesäduunina on toimia turistien - erityisesti japanilaisten sellaisten - silityskoirina. Aika jännää on huomata, kuinka jokaisessa vastaantulevassa turistiryhmässä on aina muutama tyyppi, jotka pyytävät saada valokuvata koiria ja kyselevät kovasti niiden rodusta. Tosin tällä hetkellä pojat ei ole ihan edustuskunnossa, sen verran paljon on talvitukkaa irtomassa ja etenkin Arpasta tipahtelee somia pieniä tupsuja.
Mutta kuvat kertokoon myös, annetaan pojillekin ääni sellaisena, jona me sen kuulemme ;-).
"Tää puutarharuokintakattaus ei toimi, mää oon väärällä puolella, hei!"
"Siis mää sanon nyt tän asian melko selvästi, että nuorempien on parempi pysyä ojennuksessa, nih!"
"Ei tartte viskoa niitä käpyjä koko ajan, jos ei itse jaksa hakea, täällähän on niitä tsiljardi!"
"Hmmm, mmmm, mmmmm, m-e-d-i-t-o-i-i-n...k-a-i-i....s-i-i-s...m-i-k-s-i-i ?"
Lapissa hiihdellessä koirien kanssa myös niitä vastaantulevat turistit välillä halusivat kuvata ja kyselivät. Paikallisillehan rotu on siellä ihan tuttu.
VastaaPoistaTänä talvena oli erityisen paljon hiihtäjiä koirien kanssa ja vaeltajilla myös koira mukana. Harvemmin kuitenkaan yhdellä kahta koiraa.
Halla vaihtoi talviturkkinsa Lapissa, siinä meni varmaan vauvaturkki myös, kun ei ollut aiemmin vielä karva lähtenytkään. Nyt sitten kyllä sitä irtosi!
Kesäterveiset Hallalta ja Hukalta
Kiitos terveisistä, Arwo-isukki kuittaa :). Kaikki kommenttisi tulivat kyllä perille, mutta ne näkyvät vasta vähän viiveellä.
VastaaPoista