Ah! Melkein kesä! Parasta on se, että ulkona voi kuluttaa vaikka kaiken töiltä liikenevän ajan, kun voi lenkkien lomassa jäädä kaikessa rauhassa fiilistelmään johonkin hauskaan paikkaan eikä kenelläkään palellu sen paremmin varpaat kuin tassutkaan.
Ja tämän takia koiraihmisen perusvarusteisiin kuulu tietty kevyt päiväreppu, jonne voi pakata eväitä mukaan sekä ihmisille että koirille.
Muutaman kerran ollaan taas ehditty harrastaa pienimuotoista kimppatreeniä. Kaiku on ilmeisesti omasta mielestään jo niin pätevä (ainakin ilmeestään päätellen), että treenit on ihan turhia. Se on melko huvittava treenikaveri kyllä, ei paljon voi naurulta välttyä sitä katsellessaan, kun toinen on jotenkin koko ajan niin tohkeissaan itsestään. Saatiin taannoin oikein täydellinen paikallaolo viiden miespuolisen lappalaiskoiran kanssa. Kaikulla on hihna ihan varuilta, koska naapurikoira oli menossa seuraavana päivänä tokokokeeseen eikä tietty haluttu ottaa mitään riskiä asian kanssa.
Arwo noudattaa myös mökillä sitä politiikkaa, että "koirat ovat maassa/lattialla, me muut käytetämme sohvia". Arpalle ei koiranpedit kotona kelpaa kuin aivan satunnaisesti ja pienen hetken, sohva sen sijaan kelpaa näköjään sekä talossa että puutarhassa.
Viikko sitten singahdettiin pienelle viikonloppureissulle neljän "lapsen" ja koirien kanssa. Kyseessä oli ns. perinteinen tätiviikonloppu: me, koirat, lapset, pelikortit, ruokaa ja sellaista. Ensin oltiin omalla torpalla ja karut arktiset paimenkoirat osallistuivat tietysti antaumuksella ihan kaikkeen, kuten pöydän kattaukseen. On kyllä aika kivaa, kun koirat ja sukulaislapset tulevat keskenään niin hyvin juttuun, kaikki taitaa tykätä kaikista?
Yöllä majoituttiin Loviissa koko poppoo. Porkkis on kyllä parhaimmillaan aikamoinen reissukoira, ei paljon piittaa missä on. Olennaisempaa taitaa olla se, että kenen kanssa kulloinkin on? Loviisassa piti aamulenkillä toki vähän posettaa.
Kevääseen on mahtunut myös pieniä ihmeitä. Ensiksi osutiin aamulenkillä paikkaan "pond of love", kirjaimellisesti. Siellä tehtiin uusia sammakoita!
Alkukeväästä harrastettiin myös kohmeloisten kimalaisten elvyttämistä torpalla, kaikille makunsa ja tarpeidensa mukaan. Kimalaiselle siis hunajavettä. Aika nopsaan sai pieni eläin siivet taas selkäänsä!
Nyt on kyllä se aika vuodesta, jolloin kannattaa ptää silmät todellakin auki. Ihan koko ajan. Ei tähän kevään vihreyteen kyllä ikinä totu! Olkoon tässä siis Päivän Kuva, lempipaikkojamme kaupunkilenkeillä silloin, kun mennään vähän pidemmälle metsään lenkkeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti