4.8.2015

Koiraihmisen talounelmia ja realiteetteja - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Tällä kertaa blogissa ei treenailla sitäkään vähää mitä joskus, vaan sen sijaan sukelletaan koiraihmisen talounelmiin ja todellisuuksiin näiden unelmien osalta. Tähän on syynä useampikin asia. Ensinnäkin treenilinjaisten kirjuri puolisoineen harrastaa intohimoisesti remontointia (on vähän pakkokin, koska se ameriikanperintö on vielä tulematta...) ja erityisesti vanhat hirsitalot ja perinnerakentaminen ovat lähellä sydäntämme. Nykyinen kotimme on jo neljäs vanhan talon kunnostusprojekti ja ylivoimaisesti isoin, riskialttein ja kaikin puolin "jäätävin." Remontin jäätävyydestä kertoo myös se, että sitä on nyt tehty vuoden päivät ja silti ollaan edelleen vasta alussa monen asian osalta. Kirjoittamista motivoi myös se seikka, että meikäläinen on viime vuosina toiminut monille koiraihmiskavereille epävirallisena kiinteistövälittäjäkonsulttina, kun kaverit ovat lähteneet metsästämään omaa unelmaansa. Ja ennen muuta tätä tekstiä motivoi se, että kun ihminen hankkii koiran ja muuntautuu vaivihkaa Todelliseksi Koiraihmiseksi,  alkaa monia kummasti koukuttaa ajatus ihan omasta talosta ja pihasta. Koiraihminen tykkää siitä, että koiralla on kivaa, koska silloin myös koiraihmisellä on kivaa. Harmillisesti omakotitalo isolla pihalla kuuluu kuitenkin harvoin pentupakettiin.

Voiko koiria olla koskaan liikaa? (Myönnettäköön, kuvassa myös kylässä olleet kaverikoirat)


Joten tässäpä niitä vinkkejä. Yhteensä kokonaista kuusi kappaletta. Oman talon hankinnassa on olennaisinta ensin miettiä omaa ajateltua (koira)arkea todella perinpohjaisesti. Vasta sen jälkeen kannattaa perehtyä yksittäisten talojen ominaisuuksiin, kun käsitys siitä millaista elämää haluaa talounelmansa kanssa viettää alkaa olla monipuolisesti selvillä. Tämän asian selkeyttämiseen on tarjolla kolme hyvin yksinkertaista vinkkiä - jotka yksinkertaisuudessaan saattavat nimenomaan unohtua. 

Ihan kaikkein tärkein asia on tutustua sen alueen kaavoitustilanteeseen, josta taloa pääasiassa metsästää. Koska muuten voi käydä niin, että se ihanan rauhallinen peltoaukea, metsäsaareke, ulkoilualue tai whatever katoaakin siitä naapurista parissa vuodessa ja tilalle tulee jotain vähemmän hohdokasta. Suomen kaavoitusjärjestelmä on siinä mielessä erinomainen, että kaavahierarkia on sitova ja päätökset ovat julkisia, joten tietoa todella saa. Vaikka mikään ei ole ikinä absoluuttisen varmaa pitkälle tulevaisuuteen, huomattavasti rauhallisemmin saa yönsä nukkua, jos selvittää perusasiat kunnolla ja tietää ainakin missä vaiheessa ympäristön kaavoitustilanne nyt on. Joten siis vinkki yksi on tämä: 

1) Omaa kotia ostaessa kannattaa katsella paitsi taloa sisältä, aivan erityisen ahkerasti ulos ko. talon ikkunoista ja miettiä onko se sellaista maisemaa, jota haluaa katsella ja jossa olisi mukavaa elää koira-arkea. Talon sisäpuolelle voi tehdä itse lähes mitä vaan, mutta oman pihapiirin ulkopuoliset ominaisuudet ovat nimenomaan muiden käsissä. Joten selvitä kenen käsissä ne ovat ja onko niiden osalta jollakin taholla jotain suunnitelmia.

Tämä järvi pysynee tässä seuraavatkin vuosikymmenet, mikä on lenkkeilyarkemme päivittäinen ilo. Isot koirat tarvitsevat ison vesikupin.


Vaikka on ihan itsestään selvää, että  taloa ostaessa sen pitää soveltua nimenonomaan omaan arkeen on yllättävän vaikeaa olla realisti silloin, kun käy katsomassa taloja kesäkuukausina ja ympäristö tarjoaa vehreyttä ja valoa yllin kyllin. Mutta myös koiraihmisen arkeen kuuluvat tihkuiset ja pimeät marraskuut ja niitähän on eteläisessä Suomessa riittänyt viime vuosina useampikin kuukausi peräjälkeen. Joten vinkki numero kaksi on se, että 

2) paras aika talon katsomiselle on oikeastaan syksy, jolloin saa paremman käsityksen ympäristön tarjonnasta ja siitä missä määrin esim. valaistuja lenkkeilyalueita on lähimaastossa tarjolla. Mikäs siinä, jos otsalamppukävelyt pimeässä metsässä, tai valaisematon maantienlaita on se jota haluaakin, mutta jos näin ei ole, asiaa kannattaa todella miettiä. Kesä on kuitenkin lyhyt. Joten mieti siis millaista koira-arki on kaikkina vuodenaikoina ajattelemassasi ympäristössä ja tuntuuko se hyvältä vaiko ei. 

Kesäillan hämärissä green therapy on taattua, mutta entäs marraskuussa, kun loska vihmoo vakasuoraan peltoaukealla naamaan ja on sysipimeää, joku yksinäinen ikkunavalo kenties tuikkuna jossain? Ja koiristakin näkyy ehkä vain valopannan väläys joskus? Omaa toivottua koira-arkea, kyllä vai ei?


Vaikka koiraihmisen arkea rytmittävät olennaisesti koirat, niin aika monilla päivittäisiin rutiineihin kuuluvat myös työmatkat, kauppamakat ja ystävienkin tapaaminen (ja tietysti myös mahdolliset lasten harrastukset jne.) Tästä seuraa vinkki numero kolme, eli 

3) kuinka autoriippuvaista elämää haluat viettää ja eritoten missä määrin ne tarvittavat asiat (ml. matkat treenikentille) ovat saavutettavissa jonkinlaisen itselle järkevän matkan ja ajan puitteissa? Pitäisikö talon olla kätevästi saavutettavissa myös julkisilla kulkuneuvoilla esimerkiksi - edes muutaman kerran päivässä? Entäs kun kavereita tulee kylään ja nautitaan vähän skumppaa, maksaako taksi tsiljardin takaisin ihmisten ilmoille, jos kotiin ei voi syystä tai toisesta ystäviä majoittaa? Ja mitä tämä taas voi tarkoittaa omille sosiaalisille verkostoille pidemmän päälle? Mitä uusia asioita niiden osalta talon sijainti kenties mahdollistaa, mitä nykyisiä asioita se saattaa puolestaan vaikeuttaa?

Haaveena parhaille kavereille bileet omassa kodissa - kuka pääsee tulemaan, millä liikutaan ja missä yövytään? (Kuva omista 20 v. hääpäiväjuhlista tältä kesältä keskellä remonttikaaosta, mutta ei haitannut, syreenin tuoksu viimeistään sai juhlafiiliksen aikaan, näin uskomme me)


Jahka toiveet ympäristön suhteen ovat selvillä, on aika suunnata katsomaan erilaisia kohteita livenä. Jo heti alkuun kannattaa unohtaa se olettamus, että uusi talo on aina parempi kuin vanha. Näin ei välttämättä nimittäin ollenkaan ole, sekä vanha että upouusi voivat olla teknisesti täysin priimaa, mikäli ne on rakennusvaihessa rakennettu huolella ja niitä on myös huolella hoidettu. Tai sitten ne voivat yhtä lailla molemmat olla huonoja ja täynnä kaikenlaisia riskiremontteja ja -rakenteita. Vaikka meillä rakennusvalvonta valvoo, ei se kuitenkaan väijy työmailla aamusta iltaan katsomassa esimerkiksi sitä, miten rakenustarvikkeita säilytetään, saatika mittaamassa onko käytetty materiaali varmasti kuivaa. Ostajalla on aikamoisen iso vastuu siitä huolimatta, että myös myyjän vastuu kiinteistökaupassa on tällä hetkellä viisi vuotta. No, riitely oikeudessa ei paljon lämmitä, jos ilmeneekin joku seikka, joka ostajan olisi oikeastaan pitänyt tajuta. Vinkki numero neljä on se, että 

4) vaikka talosta olisikin tehty kuntoarvio, itselle jää siitä huolimatta hyvin paljon vastuuta eikä vähiten siksi, että harvassa kuntoarviossa mennään rakenteisiin kunnolla. Lisäksi kuntoarviomarkkinoilla toimii myös kaikenlaisia tyyppejä - ihan samoin kuin koiramaailmassakin on ns. asiallisia kasvattajia ja "kasvattajia." Lisäksi perehtyminen erilaisiin taloteknisiin ratkaisuihin on enemmänkin kuin suotavaa, jos ei lähipiiristä ketään asiantuntijaa avuksi löydy. Ja talotekniikkaan perehtymisen tärkeys on ihan yhtä olennaista olipa tähtäimessä vanha tai uusi talo. Pitää tietää miten talo toimii, jotta sitä osaa hoitaa oikein. Omassa talossa itsestä tulee aina sekä isännöitsijä että kiinteistön kunnossapitovastaava, halusipa sitä taikka ei.

Monet rakenteelliset asiat eivät normikuntokartoituksessa selviä. Mitä vanhempi talo, sitä tärkeämpää on siksi myös ennen pintaremppaa tarkistaa rakenteet kunnolla. Jotta ei tarvitse tehdä sitä pintaremppaa uudelleen, jos jotain rakenteellista ongelmaa ilmiintyykin. 



Taloa metsästäessä on tosi tyypillistä myös se, että löytyy talo ihan täydellisellä sijainnilla, mutta se on sisältä pikemminkin ulostyöntävä kuin houkutteleva. Tässä kohtaa tarvitaan viimeistään sitä mielikuvitusta. Mikä on silkkaa pintaa ja hoituu maalilla taikka tapetilla? Entä olisiko mahdollista tehdä pohjaratkaisulle myös jotain, poistaa seinä sieltä ja rakentaa toinen tänne? Vinkki numero viisi on se, että 

5) älä katso vain sitä miltä talo näyttää sisältä nyt, vaan mieti miltä se voisi myös näyttää. Tässä kohtaa talokauppoja tarvitaan sekä järkeä että myös tunteita. Järkeä siksi, että voi analyyttisesti arvioida mitä kaikkea on mahdollista tehdä ja millaisia remonttitarpeita faktisesti on, erityisesti talotekniikkaan liittyen. Mutta yhtä lailla tarvitaan niitä tunteita ja mielikuvitusta: onko helppo kuvitella oma arki tähän taloon, koirat nukkumassa patjoillaan tuossa ja tuossa ja niin edespäin. Miltä talo kaikkinensa tuntuu? Tilojen merkitystä ei pidä aliarvioida ja eikä varsinkaan niiden itselle luomaa tunnelmaa. Jokaisella meistä on intuitio tunnistaa tiloja, jotka tuntuvat itselle kotoisilta ja viihtyisiltä. Ei ole sattumaa, että joissakin tiloissa ja kodeissa viihtyy paremmin kuin toisissa ja monet seikat erilaisten tilojen kokemisessa ovat tyypillisiä ihmisille yleensäkin - tämä ei ole mitään yksisarvistiedettä, vaan ihan peruskauraa mm. arkkitehtuurissa. Joten kannattaa siis herkistyä myös omille tuntemuksilleen kunnolla, kun astuu mahdollisen tulevan kodin ovesta sisälle. Aina ei pikainen ensivaikutelma tietenkään anna oikeaa käsitystä, mutta sitä kannattaa silti aina tarkkaan kuunnella ja päästää sen jälkeen mielikuvitus valloilleen.

"Jos tämä ovi menisikin tulevaisuudessa vaikka kylppäristä makkariin ..." (Ja kyllä, nykyään siitä tosiaan mennään kylppäristä makkariin!)


No entäs jos olenkin ihan "käsi" kaiken remontin suhteen? Enkä edes tiedä miten aloittaa, mitä pitäisi ottaa selville ja mikä on ylipäänsä mahdollista? Ja eikös remontit maksakin ihan hirveästi? Tähän tuskaan auttaa viimeinen vinkki numero kuusi, eli

6) sanonta "tekemällä oppii" pitää todellakin hyvin paikkansa! Aika harva on ollut koirankoulutuksessakaan guru syntymästään, tekemisen, erehdyksen ja oppimisen kautta asiat sisäistyvät ja muuttuvat toiminnaksi niin sanotusti "suoraan selkärangasta." Mitä enemmän voi tehdä itse, sitä edukkaammaksi remppakin tietysti tulee. Maalaus ja tapetointi eivät myöskään ole mitään rakettitiedettä  ja monet muutkin asiat ovat aika yksinkertaisia itsekin toteutettaviksi, kuten vaikkapa erilaiset purkutyöt. Lisäksi remontin keskellä elämisessä piilee myös jännä juju: se pakottaa hyväksymään ja sietämään keskeneräisyyttä, mikä ei ole huono taito sovellettavaksi muillekin elämän osa-alueille, vaikkapa siihen treenaamiseenkin. Eikä mikään estä nauttimasta talosta siinäkään vaiheessa, jolloin kaikki on vielä hujan hajan - päinvastoin. Jonkinlainen viisaus lienee sekin, että talossa olisi hyvä asua vuosi ennen remonttia, jotta ehtii tutustua taloon kunnolla ja näkee esimerkiksi luonnonvalon vaihtelut kaikkina vuodenaikoina. Toisaalta jos idea omasta kodista on selkeä ja resurssit remontin toteuttamiseen olemassa samantien, niin mikäs sen hauskempaa, molempi parempi.

Mikäs sen terapeuttisempaa kuin maalailla jalkalistoja, ovilistoja, kattolistoja...ja huomata joskus illan hämärtyessä, että osa niistä tuli maalattua väärällä värillä, joten ei kun uudestaan...


Treenilinjaiset toivottaa menestystä talometsästyksessä kaikille omasta talosta haaveileville - se unelmien koira-arki on joskus lähempänä kuin voisi luullakaan!  Tosin en ole nyt ihan varma lisäsikö tämä teksti talokuumetta, vai sai talon hankkimisen kuulostamaan entistäkin monimutkaisemmalta... Jälkikirjoituksena todettakoon, että aika harvalla on mahdollisuus toteuttaa asumisen unelmaansa kertaheitolla, sen sijaan pitää tehdä kompromisseja monenkin asian suhteen. Mutta aina voi unelmoida ja käydä katselemassa erilaisia taloja, siinä oppii itsekin samalla lisää omistakin haaveista ja saa myös realistista käsitystä tarjonnasta. Kuten sanottua, meilläkin menossa neljäs taloprojekti ja välissä ollaan myös asuttu kerrostaloissa ihan ydinkeskustassakin (Helsingissä) ja viihdytty sielläkin erinomaisen hyvin. Unelmat ja arkiset tarpeet voivat myös muuttua.

"Saatoinpa käydä kaatosateessa hieman kävelyllä, mutta onneksi meillä on kuisti, jossa voi kätevästi kuivatella."  - Kyllä, kuisti oli tässä talossa mm. se juttu, jonka vuoksi tämä tuntui heti omalta.



2 kommenttia:

  1. Kyllä vain koira tykkää kotipihasta. Hukka on onnellinen Perttulin isosta vapaasta pihasta, sitä ei yhtään haittaa, vaikka meidän jo 7vuoden remontti ei ole vielä edennyt sisällä suihkun valmistumiseen, rannassa saunaan tulee kantovesi jäämäänkin, ekovessa sisätiloissa jo on, sekin enemmän yö ja kesäkäytössä… Lapin piha on Hukan mielestä liian pieni, eikä vapaa.
    Hallaa ajatellen pitäisi minun auto vaihtaa, koska voi siinä huonosti.
    Ihanaa, kun teidän koirilla paljon kavereita. Kun asuin Hukan ensimmäisen vuoden sen kanssa kerrostalossa, Hukka olisi ollut kaveri vaikka minkä koiran kanssa, mutta harva laski koiransa irti kaveriksi.
    Nyt Hukka omii Hallan itselleen, eikä salli muita koiria. Halla tutustuu mielellään vaikka kuinka isoon koiraan, jos se ärisee, niin Hallaa ei pelota, antaa tulla samalla mitalla.
    Niin, ja meillä jatkuvassa käytössä otsalamppu molemmissa kodeissa, koirilla heijastin pannat ja valjaat. Pihalta erottaa siitä ketun, kun vain silmät heijastaa. Ohjeistasi suosittelen eniten asumista jonkin aikaa ennen ainakaan koko remontoinnin suunnittelua.
    Mukavaa maalaiselämää vain koirille ja koiraihmisille!

    VastaaPoista
  2. Hei, sinut on haastettu Liebster Awardsiin. --> http://vonotus.blogspot.fi/2015/08/liebster-awards.html

    VastaaPoista